Liedon näyttely

Eilen se sitten oli, Liedon näyttely. Päivä ei mennyt kokonaisuudessaan ihan suunnitelmien mukaan, mutta varsin mielenkiintoinen se lopulta oli. Aina siitä lähtien kun huomasimme aamulla rottia pakatessa kaikkien ilmoitettujen likkojen karanneen väliaikaishäkistään aina siihen asti kun lopulta kotiuduimme yöllä halloweenjulista.

Kaikki valmistelut oli saatu hoidettua perjantain aikana, joten meidän piti olla lauantaiaamuna hyvin aikataulussa kellon soittaessa 6.30. Olin jopa muistanut laittaa itselleni muistutuksia siitä, etten unohtaisi kasvisruokaa jääkaappiin tai desifiointiaineita rottalaan. Toisin kuin toissa päivänä Iitaa pestäessä, kaikki meni jopa jouhevasti. Tai siltä se tuntui siihen asti, kun hakiessani Sanarista ja Pamausta häkistään Tuike tuli vastaan vapaana rottalassa. Tätä kohtaamista seurannut pikavarmistus vahvisti, että myös Iita, Muhku ja Libna ovat karussa. Tällä kertaa olin nostanut näyttelyyn lähtevät likat yhteen poikashäkkeistä yöksi, kun en ollut jaksanut siivota likkojen linnaa perjantaina, enkä halunnut lähteä pyydystämään unisia rottia sieltä lauantaiaamusta. Jossain välissä valmisteluja luukunvarmistena toimiva verhonipsu oli kuitenkin unohtunut, ja likat käyttäneet tilaisuuden hyödykseen. Tapsa oli jo lähdössä hakemaan autoa lainaan, mutta totesimme likkojen kiinnioton käyvän nopeammin kahdestaan, vaikka saattaisimme silti myöhästyä hieman kahdeksasta. Niinpä aloitimme kumpikin päivän rottajahdilla.

Saatuamme likat bokseihin Tapsa lähti auton hakuun, ja minä aloin kantaa tavaroita hissille. Loppumatka näyttelypaikalle sujuikin kommelluksitta sankasta sumusta ja selvästi aamu-unisesta navigaattorista huolimatta. Onneksi navi heräsi kuitenkin ennen sitä ainoaa hankalammin havaittavaa käännöstä, niin ei tarvinnut olla niin pulassa sumun kanssa. Näyttelypaikalle saavuttua tuomaripöydät olivatkin jo paikoillaan, samoin eläinpöytien rungot. Kotona harrastetun aamujumpan jatkeeksi olikin sitten enää kannettavana pöytälevyjä ja tuoleja. Näyttelypaikka olikin taas hyvin valmiina heti hetkosta päällä kahdeksan, kun kasaamassa oli useampia henkilöitä.

Paikan kasaansaamisen jälkeen vetäydyimme Tapsan kanssa Susannan luo keittiölle, jossa olin luvannut meidän tuuraavan Miraa. Minä en kuitenkaan ehtinyt keittiöllä kauaa olla, kun Saija tulikin hakemaan minua rexeille asisstentiksi. Tapsa ja Susanna kun pärjäisivät keittiöllä kahdestaankin, ja minulla oli kuitenkin assaroinnista kokemusta, vaikka en niin virallisen luokan assaroinnista välitäkään. Rexien kohdalla homma ei ole kuitenkaan ihan yhtä paha kun sileillä, kun luokat ovat pienempiä ja eläimiä vähemmän.

Arvostelu saatiinkin alkamaan suht ripeästi, ja boksit löytyivät jopa yllättävän helposti - oikeastaan ainoastaan paria boksia joutui hakemaan vähän enemmän muiden osuessa silmiin lähes välittömästi. Tai sitten se vain tuntui siltä, kun aikaa boksien hakemiseen oli kerrankin ruhtinaallisesti. Ehkä vähän turhankin ruhtinaallisesti. Rexien arvostelu nimittäin eteni hyvin hitaasti. Hitaassa arvostelussa on toki assistentin kannalta myös hyviä puolia, kun ehtii rauhassa etsiä bokseja, vaihtaa kuulumisia, etsiä ja lukea omien eläinten arvostelut.... Mutta silti ne eivät oikein onnistu kompensoimaan sitä kolikon kääntöpuolta, että se venyttää näyttelyä. Viimeistään siinä kohtaa kun kaikki muut tuomarit lopettelivat, ja omassa luokassa on jäljellä vielä kuviollisia, kasvattajaluokka ja koestandardi, alkoi hieman puuduttaa. Etenkin kun yhdellä lopettavalla tuomarilla eläimiä oli ollut 2,5 kertainen määrä.

Kun sitä lopulta pääsi hakemaan osia eläimiä tuomarille uudestaan nähtäväksi, oli iso osa ehtinyt jo aloittaa eläinten pakkaamisen kasseihin - muut palkinnot oli jo jaettu, ja kaikki halusivat jo kotia kohti. Siinä piti sitten useamman kohdalla omistajien nimiä luntata, että eläimet löytyivät kasseista vielä hetkeksi pöydälle. Koestandardiluokan kohdalla aloin sitten assaroinnin ohessa jo kantaa tuoleja ja pöytiä sitä mukaa kuin pöytäpintaa kassien alta vapautui. Itsekin kun halusi tällä kertaa mahdollisimman ripeästi kotiin, että pääsi koiraa hakemaan ja ehtisi vielä osaksi iltaa halloweenjuhliin kaverin luo.

Rexien palkintojen jaon jälkeen tila alkoikin nopeasti tyhjetä, ja loput pöydät saatiin pikaisesti pinoon. Siinä kohtaa lähdettiin sitten Tapsan kanssa suuntaamaan navin kera Nyyttiä hakemaan. Tästä koukkauksesta tulikin hyvin mielenkiintoinen, sillä navi ohjasi meidät pilkkopimeälle sumuiselle tiellä, joka kaartuili jyrkästi puolelta toiselle tien jatkuessa kuitenkin samana. Niinpä navi ei varoittanut mutkista mitään, eivätkä ne pimeässä ja sumussa ilman katuvaloja erottuneet maastostakaan ennenkuin vasta ihan kohdalla. Siitä huolimatta navi koitui kuitenkin pelastukseksi sen näyttäessä tien muodon kartallaan. Niinpä Tapsa keskittyi tiehen ja minä karttaan, ja ilmoitin kuvan perusteella tulevat käännökset. Pääsipä valmiiksi hyvään halloweentunnelmaan, vaikka auto ei sentään pysähtynyt keskelle kyseistä tietä ja pakottanut meitä menemään lainaamaan puhelinta läheisestä talosta kuten kaikissa kauheleffoissa.

Nyytin mukaan poimimisen jälkeen kävimme pikaisesti kotona. Tapsa laittoi rotat häkkeihin ja ruuat jääkaappiin sillä välin kuin itse suoritin pikaisen asunvaihdon. Farkut ja pinkki t-paita kun olisi ollut vähän tylsä puvustus, kun tietää miten paljon kaikki aina kyseisissä juhlissa panostavat. Onneksi pitkän mustan mekon ja noitahatun vetää päälle muutamassa minuutissa, kun unohtaa meikkaamisen. Niin ei erottunut joukosta sitten ihan täysin kamalasti, vaikka yhdessä olohan siinä pukua tärkeämpää on.

Lopulta kotiutuessa käytimme vielä koiran äkkiä ulkona, ja nukahdimme hyvin nopeaan. Ja tänään aamulla heräsin siihen, kun koiralla oli maha sekaisin. Sunnuntaiaamun matonpesutuokion ääressä olin hyvin tyytyväinen, ettei alkoholi kuulu itsellä juhlimiseen. Krapula kun olisi voinut kruunata vuorokauden täydellisesti ;)

Omien rottien arvosteluissaan ei ollut niin hurraamista. Iita, Libna ja Pamaus saivat L2:n. Muhku sai ainoana L1:n ja luokkavoiton, Tuike viivan ja petistä ja AB:n ja Sanaris hylättiin loisten takia. Poikalaumalta jääkin nyt messarin näyttely tuplaluokkineen varuiksi kokonaan väliin, ja tänään pääsee hakemaan apteekista Frontlinea ja loishäätämään varuiksi molempien laumojen kaikki rottamukset. Jos jotain positiivista pitää tilanteesta etsiä, niin tulivatpahan loiset havaituksi nyt ennen kuin ne selvästi eläimiä haittasivat. Itse kun ei ole taas pitkään aikaan tullut syynättyä loisia turkeista, kun edellisesti kerrasta oli reilu kuusi vuotta aikaa. Vähän kyllä taas mietityttää, mistä nuo ovat mahtaneet tulla, kun ulkoakaan ei ole tullut nyt mitään rotille tuotua.