Muhkulla toinenkin patti

Muhkun oletettu nisäkasvain ei ole juurikaan kasvanut, mutta tänään tuli havaittua toinen kasvainasiaan liittyvä ikävämpi juttu. Nyt patteja on yhden sijasta kaksi, toinen pateista on viitisen senttiä toista ylempänä Muhkun kyljessä. Toinenkaan patti ei ole kooltaan iso, mutta puhuu selvää kieltään siitä että ongelma on selvästi levinnyt. Tämä viimeistään ratkaisi omalla kohdallani sen, että leikkausta ei lähdetä Muhkun kohdalla harkitsemaan. Nyt harkinnassa on siis enää se, kauanko tilannetta Muhkun kohdalla tarkkaillaan. Vielä neiti vaikuttaa olevan täysin oma itsensä, syö hyvin ja touhuilee. Kuitenkin saaliseläinten kohdalla tietää, että eläin piilottelee mahdollisia kipujaan viimeiseen asti. Nyt ulospäin näkyviä ja tuntuvia patteja on se kaksi, mutta mitä niiden lisäksi neidillä mahdollisesti on on mahdotonta sanoa.

Toisaalta kokisi niin kovin järkeväksi tehdä lopetuspäätös jo nyt, eikä jäädä katsomaan romahtaako neidin kunto missä vaiheessa lopullisesti. Silti sitä ei millään tahtoisi päästää vielä irti. Juuri irtipäästämisen tuska on se mikä saa itseni aina pelkäämään, että liian pitkään tarkkailemalla jossain kohtaa sokeutuu tilanteelle ja alkaa nähdä vain mitä haluaa nähdä; pysähtynyttä kehitystä, parempia päiviä. Niinkuin yhden meidän edesmenneen kissan kohdalla, jonka kohdalla toivottiin niin miljoonasti että lääke vielä purisi ja tauti voitettaisiin, että kissa ehti laihtua ihan luurangoksi ja sen liikkuminen käydä hoippuvaksi ennenkuin kukaan suostui myöntämään ettei käännettä parempaan ole tulossa. Siihen tilanteeseen en halua enää joutua. Mutta silti ei osaisi vielä luopua.

Odottelua

Astutuksista alkaa olla nyt aikaa ja Soodan ja Libnan mahat ovat olleet tarkkailussa. Libnan mahan seudulla näkyy pientä kasvua, mutta Soodan kohdalla valitettavasti ei. Nyt onkin sitten pieni pelko siitä, että jokin neidin kiimoista on mennyt ohi, eikä neiti olekaan tiineenä. Varuiksi kiimojen etsiminen on siis aloitettu uudelleen ja sitä jatketaan Soodan kohdalla kunnes kiima löytyy tai neiti alkaa näyttää edes jotain tiineyden merkkejä. Valitettavasti tällä hetkellä vaihtoehdoista ensimmäinen näyttää todennäköisemmältä. Libnan myötä toiveita vauvoista kuun vaihteeseen ei ole kuitenkaan kokonaan kuopattu.

Kokoustelua

Töiden varastaessa nyt matkoineen yli yhdeksän tuntia joka arkipäivästä muun elämän jatkaessa melko samaan malliin kuin ennenkin, jostain on joutunut nipistämään. Koska sitä ei ole halunnut häivyttää sosiaalista elämäänsä kokonaan, itsellä se on ollut nettiaika. Omat blogit ja sähköpostien lukemisen on kyllä koittanut pitää nettiajankäytössä prioriteettilistan kärjessä, että ihmisillä olisi edes joku väylä vakoilla mitä tänne päin kuuluu silloin kun mitään ei kuulu ;)

Tänään pääsi taas leikkimään sosiaalista oikein mukavalla tavalla Lskgy:n hallituksen kokoontuessa täällä meillä järjestäytymään. Itse jatkan uudessa hallituksessa edelleen sihteerinä ja jäsensihteerinä, eikä kokoonpanossa tapahtunut muutenkaan suuria muutoksia. Uusia kasvoja ei ilmestynyt hallitukseen täksi vuodeksi, Anni tuli tauon jälkeen takaisin hallitusriveihin. Järjestäytymiskokousmuistioon jouduttiinkin siis päivittämään lähinnä vain vuosiluku, jonka jälkeen käytiin kaikki kohdat pikaisesti läpi. Näiden muodollisuuksien jälkeen siirryttiin hallituksenkokouksen ja juoruiluun.

Janinalla oli mukanaan Riki koiruus kokouksen maskottina. Lisäksi kokouksen yhteydessä on toki aina helppo käydä myös muita eläinjuttuja läpi, kuten esitellä sijoituseläimet, näyttää tulevia mammoja, kysyä mielipidettä taas yhdestä patista... Tällä kertaa sellaisen kun on kehittänyt Flaksi, mutta Flaksin kohdalla kyse on onneksi vain paiseesta. Eli sen kohdalla lähinnä seurataan koska se puhkeaa ja putsaillaan. Flaksia kun on lähdetty nyt todenteolla lauman johdosta syrjäyttämään, kun herran kohdalla on alkanut olla havaittavissa pappautumista.

Leipomista töissä käynti kyllä ikävästi hankaloittaa, itsekin kun tykkäisi aina kokouksiin ja muihin jotain laittaa. Vielä kun ei ole oppinut ennakoimaan tarpeeksi leipoakseen jo edellisenä päivänä. Mutta ei saa valittaa kun töistä on nytkin varmuus vain tämän kuun loppuun. Ja kyllä ne kokoustelut selvästi sujuivat ilman kakkuja ja piirakoitakin. Mutta pitää koettaa sitten ystävän päivän illanistujaisiin petrata. Nehän ovat sitten 16.2. ja avoinna kaikille Lskgy:n jäsenille. Silloin täällä on toivottavasti taas rottakakaroitakin ihmeteltäviksi (ja adoptoivaksi ;)).

Muuten rottalassa ei ole tapahtunut arkea ihmeempää. Jos rotilta kysytäisiin huomiota ja jaloittelua on ollut liian vähän, mutta lepyttelynameissa on riittänyt. Pitää vain varoa etten syötä noita ihan palloiksi hyvitellessäni omia kiireitäni. Onneksi kohta on taas viikonloppu ja sen myötä enemmän aikaa.

Sohvasipsuttelua

Aina välillä olkkarissa leffoja ja tv-sarjoja seurailleissa seuroihin pääsevät myös rotat. Poikueiden aikaan tämä erivapaus on lähinnä sosiaalistettavilla kakaroilla, mutta muina aikoina sohvareissuille tulee välillä haettua myös yksittäisiä aikuisia, tai osa laumasta - kaikkia kun ei uskalla kerralla sohvalle ottaa, koska vahtiminen käy silloin vaikeammaksi. Aikuisilla kun on meillä selvästi muksuja isompi kiinnostus jatkaa sohvareissuja aina olohuoneen lattialle asti. Etenkin porukan diiva Tuike ja suuri seikkailija Vanamo kun eivät suostu uskomaan maailman rajoittuvan sohvan laitoihin.

Tänään sohvalle pääsivät touhuilemaan Vanamo, Lilian ja Sooda. Varsinaisen laumaan totuttamisen aion Soodan kohdalla aloittaa vasta poikasten jälkeen, mutta neidin selvästi välillä tylsistyessä omassa rauhassaan päätin nyt kokeilla miten neiti menisi puolueettomalla alueella yhdessä muiden kanssa. Homma sujuikin mutkattomasti ja kolmikko kiipeili vuoroon kaikki sylissä ja kävivät välillä tutkimassa kuinka pitkälle sohvaympäristössä on mahdollista päästä. Viljaterran ollessa yhä auki Ebonyn ja Saagan ollessa talvehtimassa neidit löysivät varsin nopeasti reitin sohvan selkänojalta sinne. Vanamon piti vielä testata kiipeilytaitojaan ja kikkailla itsensä terraarion metallista tukilistaa ylemmälle tasolle. Vanamosta välillä todella huomaa sen tulleen Kissukseen - sylissä voidaan kyllä käydä, mutta uusien paikkojen tutkiminen vie siitä voiton sata-nolla.

Likkalauman reviiritietoisemmat tapaukset, Muhkun ja Libnan, pidän todennäköisesti Soodasta erossa vielä varsinaisen totutuksen alkuun asti. Näistä neideistä kumpikin kun on jo jaloitellessa käynyt pörhistelemässä Soodan häkillä ilmoitellen taas mielipiteitään vieraista naaraista heidän alueellaan. Pojat kun ovat tyttöjen mielestä ihan ok naapureita (niin kauan kuin ne eivät erehdy likkojen häkin päälle kiipeilemään), mutta kaikki muut ovat vähintäänkin epäilyttäviä tunkeilijoita. Mutta eiköhän sekin sitten nopeasti ohi mene, kun joutuvat Soodaan paremmin tutustumaan.

Päivän puunaukset osa2: poikahäkki

Tauko on ohi ja pojatkin saivat nyt asumuksensa puhtaaksi. Alakertaan pojat saivat omat puuhalaatikkonsa ja ekokuidulla ja pähkinöillä täytetyn tyhjän Toa-Lätt -pussin. Jälkimmäinen oli reilua tasoitusta poikien saaman laatikon ollessa selvästi pienempi kuin tyttöjen vastaava. Yläkerrasta tuli pojille enemmän makailuosasto pohjafleeceineen ja riippumattoon johtavine viinipullotelinetikkaineen. On sitten ainakin kaikille pojille kylliksi tilaa ja omia nukkumasoppeja poikien lempikerroksessa. Alakertakin kun on ollut nyt enemmän käytössä, niin ehkei yläkertaa tarvitse väen vängällä muotoilla kuntoilupuistoksi poikien liikuttamiseksi (etenkin kun juomapullo on alakerrassa ja sinne ei mene suoria helppoja tikkaita ;)).

poikien kämppä

Päivän puunaukset osa1: likkahäkki

Neidit ovat nyt saaneet itselleen puhtaan kodin ja Tapsa on viimein pääsemässä eroon miun kulahtaneesta ja loppuunkulutetusta kylpytakista. Joululahjapaketista kun löytyi uusi ja pehmoinen kylpytakki, vanha saa tehdä nyt viimeisen palveluksensa rottien jättiriipparina, jossa on hihaputkia, namitaskuja ja kylpytakin vyöstä viritetty kiipeilyköysi. Sen jälkeen takin on aika vetäytyä lopullisesti eläkkeellä polttokelpoisen jätteen mukana. Muutamia muuttoa varten hankittuja laatikoitakin on taas saatu (vihdoin) lopullisesti tyhjennettyä ja niitä odottaa sama eläkkeellepääsy rottahäkkipalveluksen jälkeen. Iso pahviboksi on täytetty pienemmällä pahviboksilla, kankailla, ekokuiduilla ja pähkinöillä. Valmiita kulkureittejä modasin laatikkoon kolme + olemassa olevat kädensijat, rottamukset saavat sitten itse tehdä halutessaan lisää.

Kämpästä raivattua sisustuksessa on myös virkattu hedelmäpussi, johon oli tullut reikä. Nyt pussi on täytetty kankailla ja ripustettu neideille nukkumasopiksi, elleivät neidit päätä taas varastaa kaikkia kankaita vällyiksi Sputnikiin. Pussiin revityt kankaat ovat puolestaan vanhasta lakanasta. Aika monet poistettavat jutut pystyy loppujen lopuksi kierrättämään rottien kautta, kun niitä hetken pyörittelee. Toki täysin ehjien ja jälleenmyyntikelpoisten tavaroiden kanssa tämä ei aina kannata, rotilla monen tavaran käyttöikä kun jää varsin lyhyeksi - ei tosin aina. Erilaiset muoviset lastenjakkarat ovat kestäneet meillä käytössä vuosiakin, samoin kuin roikkuvat metalliset hedelmä- ja kylpyhuonekorit. Niitä olen tosin myös sortunut hankkimaan vartevasten rotille sen sijaan että olisin tyytynyt vain omasta käytöstä poistettuihin.

Likkojen häkki tänään

Poikien häkki odottaa vielä omaa siivousvuoroaan, koska sitä ennen itseni on poikettava vielä kulman taakse kauppaan. Viime ajat kun on tullut hävitettyä kuivikejemmoja kaapista, en tajunnut tarkistaa kuiviketilannetta ennen siivouspuuhiin ryhtymistä. Lopputuloksena Toa-Lätt loppui likkahäkin kohdalla ja pakotti pitämään pientä taukoa ennen poikahäkin kimppuun siirtymistä. Saavat pojat jatkaa päiväuniaan tuokion verran pidempään ennenkuin kuin siirryn niitä häiriköimään.

Libnallakin kiima

Se Libnan edellinen kiima taisi tosiaan olla juuri silloin maanantaina, koska tänään illalla Libnaa ja Flaksia yhdistettäessä Libnan kiiman huomasi heti. Flaksin ei tarvinnut kuin vähän tyttöä nuuhkaista, kun neiti jo tärräsi korvat propelleina. Flaksi pääsikin astumaan Libnan useampaan otteeseen, eli jos kaikki menee hyvin, helmikuun alkuun odotellaan nyt syntyväksi kahta poikuetta; yhtä omaa ja yhtä Zaya's-poikuetta.

Tapsalle olen alustavasti jutellut, että jos parille Soodan pojalle löytyy sijoituskoti, en varmaan pidä Soodan poikueesta yhtään poikasta kotona. Silloin laumassa kun olisi paremmin tilaa jättää Sooda porukan jatkoksi. Toki kasvatuksellisti fiksumpaa voisi olla jättää kotiin joku näyttelytasoisempi yksilö ja etsiä Soodalle uusi mukava lemmikkikoti, mutta... Nämä ovat juuri niitä syitä miksi itse on alkanut kallistua taas kasvatushaaveista enemmän lemmikkiharrastuksen ja sijoituskoteilun suuntaan. Tai ainakin hyvin pienimuotoisen ja hidastempoisen kasvatuksen suuntaan. Kun kotona on jo rotta joka on alkanut tuntua varsin omalta ja jonka luonne miellyttää, miksi haluaisin sen sijalle uuden vain siksi, että toisen tähti ja kyljet ovat vähän vähemmän standardinmukaiset. Tai kylkien osalta hyvin paljon vähemmän standardinmukaiset ;)

Huomenna pitäisi sitten rottamusten asumuksiakin taas vähän enempi puunailla, kun olen ollut siinä töiden jälkeen turhan laiska ja viime viikonloppu meni näyttelyhulinoissa. Sisustukseen on taas kovasti kaikenlaisia ideoita, vaikka pääpiirteissään ne noudattavat taas jo tutuksi käynyttä pahviboksi-riepulinjaa. Kaikenmaailman riepuja kun on yhä rottakäyttöön varattuna varmaan kolmisen Ikea-kassillista. Sen siitä saa, kun siivoaa kunnolla sekä liinavaate- että vaatekaapin ja on hyvin kriittinen sen suhteen mitä poistetuista jaksaa kirppikselle laittaa. Voi kyllä olla, että sorrun tilaamaan Janinalta tytöille söpön kolmikerrosriipparin jo ennen kuin tuo riepuvarasto on ehditty hävittää. Ja tasapuolisuuden nimissä pojillekin pitäisi sitten ehkä hankkia jotain, kuten uusi koloriippari.

Pieni unohdus

Tuli sitten unohdettua laittaa Libna ja Flaksi yhteen eilisiltana. Työt ovat sekoittaneet itsellä illat ihan täysin, kun on tottunut opiskeluvuodet hillumaan yökyöpelinä ja nyt pitää olla jo kahdeksalta aamulla Piispanristillä. Käytännössä se on tarkoittanut aiemman nukkumaanmenoajan opettelua ja iltojen radikaalia lyhenemistä - ainakin näin tammikuuksi, jatkosta kun ei ole vielä tietoa. Tänään koitetaan sitten uudestaan ja toivon kovasti ettei se kiima ollut juuri eilen. Mutta jos oli, niin sitten tätä leikkiä joudutaan vain leikkimään viitisen päivää pidenpään. Eiköhän niitä vauvoja silti tänne yhtä kaikki saada.

Kiimojen odottelu jatkuu.

Libna olisi kiinnostuneempi jaloittelutuokiosta kuin sulhostaan.

Flaksia sen sijaan vähän kiinnostaisi.

Michelleltäkin tuli jo Hillan ja Ihastuksen kuulumisia ja lauman vanhinta lukuunottamatta kaikki neidit nukkuvat jo samassa Sputnikissa. Alku uudessa laumassa vaikuttaa siis hyvin sopuisalta. Toivottavasti myös jatko menisi yhtä hyvin ja lauma hitsautuisi mukavasti yhteen.

Helmikuun näyttelyäkin on tullut tässä mietittyä, tällä kertaa lähinnä sitä osallistunko koko näyttelyyn vai jätänkö sen väliin. Tällä hetkellä minulla kun ei olisi kyseiseen näyttelyyn edes kyytiä, ja vielä suurempana syynä miettimiseen on kevään näyttelyiden tiheä väli ja oma epävakaa taloustilanne. Littoisten näyttelyyn kun olen ehdottomasti menossa ja myös messut vähän houkuttaisivat. Niin nyt on sitten puntaroitava, jättääkö jonkun näyttelyn välistä, vai koettaako päästä kaikkiin ja säästää sitten jostain muualta. Ei sillä että itsellä edes olisi nyt mitään näyttelyhuippuja joille odottaisi sijoittumisia Muunnoksen Paras tai Vuoden Voittaja mittelöissä edes ahkeralla näyttelyttämisellä. Nämä nykyiset kun ovat enemmän sellaisia tasaisen hyviä ja ihan kivoja enemmän kuin huippuja - paitsi ehkä luonteeltaan ;)

Hilla ja Ihastus matkalla uuteen kotiin

Laajempi näyttelyreportaasi taitaa tällä kertaa jäädä kirjoittamatta ja kännykässä odottavat näyttelykuvat saavat jossain kohtaa tehdä seuraa kahdelle aiemmalle pienelle näyttelypostaukselle. Näyttelyn jälkeenkin kun on jo ehtinyt tapahtua. Tapahtumaketju sai alkunsa eilen illalla, kun Michelle laitteli minulle viestiä Hillasta ja Ihastuksesta. Tämä positiivinen tapahtumaketju lähtikin sen jälkeen etenemään nopeasti, ja nyt neidit ovat jo matkalla uuteen kotiinsa.

Nyt on kyllä hyvä mieli neitien puolesta, kun neideille löytyi uusi koti näinkin nopeaan. Pääsevät sitten heti totuttautumaan uuteen laumaansa ja uusiin ihmisiinsä ennenkuin ehtivät tänne paremmin kotiutua. Uudessa kodissa neitejä on vastassa kaksi Vanamon siskoista ja pari vanhempaa rottarouvaa. Ja oli tämä itsellekin helpompi, kun ei ehtinyt neiteihin sen enempää ihastua, etenkin kun Ihastuksen kohdalla tuli harkittua sen kotiin jättämistä jo silloin kun neiti oli ihan kakara. Soodan kohdalla se riski on tosin yhä olemassa, neiti kun on jo nyt alkanut varastaa huomiotani ja sydäntäni ja Sooda on täällä kuitenkin väkisin sen pari kuukautta vielä. Mutta sen näkee sitten tässä parin seuraavan kuukauden kuluessa.

Näyttelyn jälkeen on alettu etsiä kiimoja myös Libnalta, mutta toistaiseksi tuloksetta. Kiimojen etsintä siis jatkuu ja samalla toivotaan ettei Soodalle tulisi uusia. Pientä poikaskuumeilua on kyllä taas ilmassa nyt kun edellisistä poikueista alkaa olla se 4kk, vaikka yleensä se on meillä viime aikoina ollut Tapsa joka pahemmin rottavauvakuumeilee.

Tänään tuli myös rustattua myynti-ilmoitusta poikien Towerista kesyrottayhdistyksen foorumin puolelle, josko sen tuolta vintiltä raaskisi jollekin käyttöön luovuttaa. Meillä kun on ollut nyt pienenä tavoitteena pitää tavaramäärää aisoissa ja olla hamstraamatta vintillekään tuhottomasti tavaraa. Ja häkkiaddiktiosta huolimatta sitä mieluummin ehkä uhraa tilaa rottien virikkeille kuin tyhjille ei käytössä oleville häkeille, olivat ne kuinka kivoja tahansa. Tai se olisi ainakin tavoitteena ;)

Ja yksi EVA

Pamaus ei sitten tykännyt että Sanaris jäi kotiin. Poika on ollut näyttelyssä aiemminkin, mutta ei koskaan yksin. Koko päivä yksin boksissa hälyisässä ympäristössä sai Pamauksen selvästi epävarmaksi ja poika meni sitten pörhistelemään tuomarille. Lopputuloksena oli sitten EVA, eli ei voida arvostella, kun Elina ei arvannut poikaa boksistaan napata. Täytyy muistaa ensikerralla ottaa mukaan joko molemmat pojat tai ei kumpaakaan.

Näyttelyssä

Näyttelypäivä on nyt käynnissä ja mukana olevista kaksi on jo arvosteltu. Kummatkin junnuneidit saivat laatukakkosen. Nyt odottelen sitten vielä Pamauksen arvostelua, meneekö pojalla sen paremmin. Sanariksen päädyin tosiaan jättämään kotiin sen varpaan takia. Täysin huomautuksetta ei silti selvitty, kun Lilianilta löytyi pieniä puremajälkiä. Sikäli en kyllä ihmettele, sillä naaraslauma on ollut vähän levoton Delilahin kuolemasta asti. Täytyy vain toivoa, että lauma saisi itsensä pian kasaan. Molemmat laumat.

Lilian, tuomari Elina Petterson
"Ok koko, massa. kivan timmi. Ok perusväri, epätasainen turkki. Aika paljon puremajälkiä. Kiilamainen pää, hyvät silmät. Ok häntä. L2"

Vanamo, tuomari Elina Petterson
"Hyvä koko. Lyhyt tyyppi. Hyvä pää, silmät. Kellertävä perusväri. Haalistuu melko tasaisesti. Kuvioitu vatsa. L2"

Vanamollekin aloin jo vähän suunnitella treffeja, mahdollisesti Pamauksen kanssa. Niiden kohdalla pitää tosin odottaa vielä kuukausi-pari, että kumpikin saa vähän lisää ikää vielä. Libnan kohdalla alan kallistua sen puoleen että lainaan sitä Saijalle. Saija kun haluaisi astuttaa neidin Flaksilla ja kyseisestä yhdistelmästä olisi jo useampi kiinnostunut poikasesta. Katsoo sitten poikasten synnyttyä harkitseeko siitä jotain omaankin laumaan. Todennäköisemmin kuitenkin jätän jonkun muksun Soodalta, mikäli päädyn tässä kohtaa laumaa kasvattamaan. Toinen vaihtoehto kun olisi koettaa sijoittaa poikia ja odottaa että saa vähän isommat ikäerot laumaan ennenkuin ottaa uusia.

Kiima ja pipi varvas

Pikapäivitys ajalta jolloin pitäisi olla jo nukkumassa. Sanaris on telonut varpaansa ja ellei varvas näytä aamulla selvästi paremmalta, jää Sanariskin sitten kotiin. Mutta mahtuu iltaan jotain hyvääkin: Soodalla on kiima. Kiiman myötä Flaksi on päässyt astumispuuhiinkin, eli kolmen viikon päästä meillä saattaa olla taas rottamuksuja talossa.

Kiiman odottelua ja alkavaa puunausta

Sooda ja Flaksi pääsivät ensimmäistä kertaa yhteen eilen illalla, eikä eilen ainakaan kiimasta ollut tietoakaan. Flaksi olisi ollut utelias tekemään lähempääkin tuttavuutta Soodan kanssa, mutta Sooda potki uteliaan miekkosen joka kerta tassunkantaman päähän. Herran lopulta luovuttua nuuhkutteluaikomuksista Soodan suhtautuminen herraan muuttui vähän myötämielisemmäksi ja sen jälkeen saatettiin jo istuskella vierekkäin tuijottaen anovasti ihmisiä pikkuhäkistä poispääsemiseksi. Eli kiimojen metsästys jatkuu tänään illalla, josko niitä muksujakin tänne taas saataisiin.

Libnan kohdalla harkinta on yhä käynnissä. Libnan luonteesta kun pidän koko ajan enemmän (ellei neidin ahneutta oteta lukuun) ja nyt neidin aivastelukin on vähentynyt. Toisaalta taas Libnan emon patista ei ole vielä tarkempaa tietoa. Ainakaan patti ei ole nyt kasvanut ja eilen patti näytti jopa aiempaa pienemmältä, joka viittaisi siihen että se ei välttämättä olisikaan kasvain. Silti patissa ei vieläkään näy mitään rupea tms., joka paljastaisi patin paiseeksi. Tietenkinhän vaihtoehtoja on vielä muitakin, kuten esimerkiksi tukkeutunut rauhanen. Patti siis pysyy tarkkailussa ja poikueharkinta Libnan osalta jatkuu. Toisaalta Libnan poikueen kyllä haluaisi suunnilleen samoihin aikoihin kuin Soodan jos Libnan astuttaa. Libnan poikueeseen kun odotettavissa olisi lähinnä agoutia ja agouti berkshireä, niin Soodan poikueesta voisi saada niille sitten kuviollisia kavereita.

Huomenna on edessä Perttulan näyttely ja kohta pitäisi mennä iltapuhteena rottia puunaamaan. Tällä kertaa rottien valmistelu on jäänyt töistä johtuen tavallistakin myöhempään. Siitä johtuen en olekaan yhtään harmissani siitä, että huonosta rahatilanteesta johtuen lähtijöitä on vain se neljä. Tai neljä ja mahdollisesti Ihastus ja Hilla myyntipöydälle. Janina on vähän epäileväinen sen suhteen mahtaisiko aikuisille rotille oikeasti löytyä uutta kotia näyttelyn kautta, niin nyt on vähän harkinnassa ottaako noita neitejä mukaan vai ei. Näyttelyssä kävijöillä kun on kieltämättä yleensä kotona jo ne valmiit laumat, joihin moni hankkii laumanjatkoksi mieluummin muksuja kuin aikuisia. Mutta ei silti koskaan varmaksi tiedä, vaikka joku sattuisikin vähän aikuisempiin neiteihin ihastumaan. Naarailla aikuistenkin yhteentotutus on kuitenkin ihan mahdollista.

Tänään tuli myös sorruttua tuomaan Mustin ja Mirrin alennusmyynnistä vähän tuliaisia rottamuksille, kun sinne kaverin kanssa eksyin. Osa jyrsijäjutuista oli -70% ja siitä aleosiosta meille eksuin yksi kankainen tunneli jaloittelualueelle (0.85€:n hinnalla en voinut vastustaa) ja roikkuva pörrökankaalla vuorattu riippupesä likoille (pojille se olisi turhan ahdas, mutta ainakin junnulikat varmasti arvostavat omaa 'makkaria').

Rottaneitejä uutta kotia vailla

Sooda jo menossa, ihastus ja Hilla boksissa

Tänään Tapsa tuli hakemaan minua töistä ja suunnattiin sitten työpaikalta kirppiksen kautta Yläneelle rottia hakemaan. Matkan piti olla suht simppeli ja navigin oli mukana, mutta tällä kertaa löytämistä suuremman haasteen asetti keliolosuhteet ja kuskin tila. Tapsalla kun särki päätä jo valmiiksi ja sen lisäksi räntäsateen ja muiden autojen lennättämän sohjon myötä näkyvyys oli paikoin lähellä nollaa. Etenkin sitten, kun päästiin sen verran sivummalle että katuvalot loppuivat täysin. Vauhti suhteutettiin keliin, eli edettiin hyvin hitaasti, etenkin niillä pätkillä kun ei voinut oikein pitkiä valoja käyttää ja auto uhkasi lähteä luisuun. Tapsakaan kun ei ole maailmain kokenein kuski ja autokin oli lainattu. Mutta haasteista huolimatta selvittiin niin sinne kuin takaisinkin.

Hilla ja Ihastus

Sooda tutkii

Nyt ollaan sitten kotona kera kolmen rottamuksen. Sooda pääsee piakkoin treffailemaan Flaksia siinä missä Ihastus ja Hilla alkavat etsiä itselleen uutta omaa ihmistä. Piia kun päätyi neideistä ajanpuutteen vuoksi luopumaan ja neidit tulivat nyt tänne kunnes uusi koti löytyy. Toinen likoista kun on oma kasvattini, Pamauksen sisko sk topaz essex InkivääriIhastus. Neidin kämppäkaveri Hilla (Ratazana's Marisol, sk cinnamon pearl) on puolestaan Janinan kasvatteja. Tultiin kuitenkin Janinan kanssa siihen tulokseen, että yritetään ensin etsiä neideille yhteistä kotia ja sillä Hillakin tuli tänne meille. Ei tarvitse sitten lähteä oman likkalauman kuvioita heti sotkemaan, kun tilapäiskotilaiset saavat seuraa toisistaan niin ettei niitä tarvitse omaan laumaan laittaa. Se on kyllä olemassa suunnitelma B:nä, siltä varalta että neitien visiitti täällä pitkittyy.

Jos joku siis kaipailee itselleen kahta aikuisempaa neitiä joko omaksi laumakseen tai laumanjatkoksi, minulle saa mieluusti laittaa viestiä. Ihastus on syntynyt 8.5.2012 ja Hilla 7.7.2011. Neidit on tarkoitus ottaa mukaan myös Perttulan näyttelyyn, eli neiteihin pääsee tutustumaan myös sielä.

Muutamia kuviakin neideistä tuli jo napsittua. Miun piti kuvata neidit puisella penkillä käärmeterran valoja hyväksikäyttäen, mutta neidit äkkäsivät äkkiä käärmeterran tyhjän puoliskon. Sooda oli tutkimassa sitä heti ensimmäisenä ja Hilla ja Ihastus seurasivat pian perässä. Tuli sitten napattua neideistä terrakuvat ennen tyttöjen siirtoa häkkiinsä. Vaikka eivät neidit olisi kyllä malttaneet häkkiinsä siirtyä päästyään vauhtiin tutkimuksissaan.

Ihastus

Hilla

Ihastus peseytymässä

Ikävä löytö

Tänään likkojen jaloitellessa huomioni kiinnittyi Muhkun alapäähän. Likkojen kiipeillessä ja tunkiessa koloihin niiden ruumiinmuoto ja mittasuhteet näyttävät joskus mitä erilaisimmin tavoin vääristyneiltä rottien litistäessä ja venyttäessä itseään. Kuitenkin Muhkun alapäässä näytti selvästi olevan jotain erilailla kuin yleensä. Tarkempi neidin läpikäyminen valitettavasti vahvisti havainnon ja Muhkulla vaikuttaisi olevan kasvain alapäässään hännästä katsottuna vasemmalla puolella. Vielä patti ei ole mikään suuren suuri, kooltaan ehkä noin pienen marmorikuulan kokoinen. Kokoa huolestuttavampaa on etten ole aiemmin huomannut sitä. Patti on siis kasvanut nykyiseen kokoonsa varsin nopeasti, mikä ei ole hyvä juttu.

Patin havaitsemisen jälkeen koitin heti etsiä patista rupea tai muuta merkkiä, joka tekisi patista todennäköisen paiseen tai muun ikävän mutta harmittomamman pattityypin edustajan. Ikävä kyllä patti näyttää silti edelleen kasvaimelta ja valitettavasti sijaintikin tukisi sitä. Naaraillahan nisäkasvaimet ovat kasvaimista yleisimpiä ja kyseinen patti sijaitsee lähinnä alinta nisäriviä. Nyt patin kehitys on tarkkailussa ja mieli vähän maassa. Menetin Delilahin ihan vasta, enkä ole todellakaan valmis menettämään vielä Delilahin tytärtä. En todellakaan valmis.

Tietenkään tässä kohtaa ei voi vielä tietää millä aikataululla tilanne etenee. Tällä hetkellä patti ei selvästikään vaivaa Muhkua tai hankaloita neidin liikkumista. Silti huomaan miettiväni jo leikkauksen mahdollisuutta, vaikka olen monta kertaa päättänyt että en siihen rottien kasvainten kanssa lähde.

Näyttelyilmoja ja muuta

Samana päivänä lahjakorttishoppailujen kanssa havahduin lähestyvään Perttulan näyttelyyn. Muistin kyllä että ilmopäivä on heti vuodenvaihteen jälkeen, mutta jotenkin olin kuitenkin koko ajan ajatellut näyttelyn olevan joskus loppukuusta. Hetken asiaa mietyttyäni päädyin ilmoittamaan kolme likoista (tai oikeastaan kaksi plus Tapsan kakaran) ja kaksi pojista. Libna saa jäädä tällä kertaa kotiin, koska mietin edelleen likan aivastelua ja astuttamista. Saijan mukaan kun tuo aivastelu voi olla myös osittain yksilöllinen piirre, että osa yksilöistä vain reagoi herkemmin ympäristöönsä. Mutta yhtä kaikki, tässä vaiheessa en halua ottaa neidin kanssa pienintäkään riskiä ylimääräisestä vedosta tai lämpötilavaihteluista. Neidillä kun alkaa olla sen verran ikää, että päätös mahdollisesta poikueesta on tehtävä lähiviikkoina.

Ensiviikolla kotiin käydään hakemassa myös SoodaSählinki, jolle aletaan sitten järjestää treffejä Flaksin kanssa. Eli päätyi Libnan kanssa kumpaan ratkaisuun vain, tänne odotellaan silti kakaroita tammikuun lopulle tai helmikuulle. Soodan kanssa yhtä aikaa tänne haetaan myös pari Soodan laumakaveria, jotka tulevat tänne etsimään yhteistä uutta kotia itselleen. Piia kun on päättänyt luopua rottien pidosta, niin tultiin Janinan kanssa siihen tulokseen, että koetetaan sitten etsiä noille kahdelle, joista toinen on miun kasvatti ja toinen Janinan, yhteinen koti. Eivät joudu likat sitten ensin vieraisiin laumoihin siksi aikaa kunnes kodit löytyvät ja sitten käymään koko totutusrumbaa uudelleen uuden kodin löydyttyä.

Toissapäivänä tuli nähtyä myös Lenaa, tällä kertaa vähän ikävämmissä merkeissä. Lenan Clio-mummu oli saanut kohtutulehduksen, johon antibiootit eivät purreet. Mummuska tuli sitten tänne lopetettavaksi. Omat neidit tosin päättivät ottaa tästäkin kaiken hyödyn irti ekstranamien ja huomion saamiseksi. Siitäkin huolimatta, että Tuike suhtautui alkuun Lenaan vähän epäilevästi tämän tuoksuttua vieraalta naaraalta (ja jätettyä Tuiken alkuun täysin huomiotta, mikä on neidin maailmassa pahin rikos ikinä). Moiset puhinat unohtuivat kyllä heti Lenan kaivettua namit esiin, jolloin otettiin taas hurmausvaihe käyttöön (ja käytiin tarkistamassa pariin kertaan Lenan kädet ja syli läpi heti jos namien jaossa tuli taukoa).

Lahjakorttiostoksia

Poikkesin tänään Turun lemmikkitarvikkeessa lahjakorttiostoksilla. Liikkeen valikoima oli painottunut koira- ja kissatarvikkeisiin, mutta liikkeen takanurkasta löytyi myös pieni osasto jyrsijä- ja lintutarvikkeille. Mitään suoranaista rottatarviketta kuten rottakoon koppeja tai virikkeitä liikkeestä ei löytynyt, joten päädyin käyttämään lahjakortin lähes kokonaisuudessaan ruokavirikkeisiin. Niitä kun rotille pystyy hyvin nappaamaan kaikkien lajien hyllyistä.

Niinpä rottien tuliaispussiin eksyi erilaisia siementankoja, siemensekoitusta, hirssintähkiä ja kuorellisia maapähkinöitä lintu- ja jyrsijäosastolta ja niiden lisäksi ydinluita koirapuolelta. Saavat hampaatkin sitten kunnolla askaretta. Namien lisäksi pussiin päätyi paketillinen ekokuitua hyödynnettäväksi kaivelu- ja jemmalaatikoissa. Ekokuidun sekaan kun on hyvä jemmailla nameja rottien etsittäväksi.

Seuraavaan häkkijärjestykseen kun on muutenkin tulossa paljon laatikoita, nyt kun niitä pyörii taas ylimääräisinä vintin läpikäynnin jälkeen. Niin ne kierrätetään sitten rottahäkin kautta poistoon.