Tänään tuli sitten eteen se poikasten hoidon ikävämpi puoli eli karsinta. Nyt jo huomasi ettei kaikilla muksuilla ollut yhtä paljoa maitoa mahoissaan, mikä osaltaan helpotti karsimispäätöksen tekemistä. Kun kyllähän sitä on jo ennalta karsimiseen varautunut jos suuri poikue tulee, mutta kymmenen on vielä siinä rajalla. Ainakin sitä huomasi itse jo hetken miettivänsä, miten Jolene selviäisi koko katraan kanssa. Viime päivät ovatkin menneet taas lukiessa muiden kokemuksia eri suuruisista poikueista. Ei sillä, etteikö niitä olisi lukenut lukuisia kertoja aiemminkin. Se ei silti tee siitä päätöksestä montako poikasta jättää koskaan sen helpompaa. Päädyin seitsemään muksuun. Viiteen poikaan ja kahteen tyttöön. Pakko myöntää että päätöstä helpotti myös poikasten väri- ja sukupuolijakauma: poikueessa oli puolet tummia yksivärisiä uroksia, todennäköisesti agouteja. Yksiväriset agoutit ja blackit kuuluvat ehkä omiin lemppareihin, mutta niiden lemmikkikoteihin saaminen on vaikeinta. Tiedän että osien mielestä värin ja sukupuolen perusteella poikasten karsiminen on epäeettistä, mutta silloin kun niissä on isoimmat erot poikasten välillä, kallistuu itsellä valinta sen puoleen mitä itse hakee poikueelta ja mille muille uusien kotien löytyminen on todennäköisintä. Käytännöllisesti voisi toki ajatella, että saahan ne ylimääräiset sitten käärmeille kun niitäkin kotona on, mutta rottien kohdalla kynnys siihen on itselläni korkeahko. Esimerkiksi kasvaimen takia lopetetut luovuttaa kyllä mielellään eteenpäin käärmeille, mutta terveiden poikasten kohdalla vaaka saattaisi kallistua uuden häkin hakuun varastosta ja kolmannen lemmikkilauman perustamisen kannalle. Se ei kuitenkaan ole tavoitteena, miehän olen vannonut ettei miulle koskaan omaa uroslaumaa tule (tai uusia rottia edellisen lauman jälkeen, tai kolmatta kania Hekun ja Goshin lisäksi... onhan näitä vannottu ja rikottu). Pitää vain ottaa paljon söpöjä kuvia ja markkinoida ahkerasti kotia etsiviä sitten kun Janina ja itse on valinnut mitä poikueesta jää omaan käyttöön.
 |
| Jolenen muksut 3vrk. |
Poikueeseen jääneessä urosviisikossa on yksi tummempi essex poika, yksi vaalempi essex poika, yksi tummempi essex poika laukilla ja kaksi tummaa yksiväristä. Naaraskaksikossa on vaaleampi essex neiti ja tummempi yksivärinen. Näiden kohdalla jäädään sitten jännittämään, minkävärisiä ja -tasoisia muksuista kasvaa. Muiden kärpästen ohella pieni kasvatuskärpänen pörrää myös korvanjuuressa ja sitä huomaa miettivänsä kotiinjääviä myös siltä kannalta, mikä niistä olisi mahdollista jatkoa ajatellen järkevin kotiinjäävä. Ja nimeenomaan essex-jatkoa ajatellen, vaikken mie koskaan olekaan niin kuviollisista perustanut. Kummasti se on silti mennyt siihen, että jos sitä voisi ajatella jotain kasvattavansa, taitaisi muunnosvalinta nykyään kallistua agouti essexiin ja russian blue agouti essexiin. Jos ikinä otatte sijoitusrottia, varokaa. Sijoitusrottien mukana voi tulla ennalta arvaamattomia vaikutteita. Seuraavat tulossa olevat essex poikueet meillä ovat kuitenkin taas tuttuja ja turvallisia sijoituspoikueita, joista meille on useimmiten jäänyt uusia kivoja sijoitusrottia.
 |
| Hieman väsynyt mamma kera koirannappulan. |
Tänään tuli sitten eteen se poikasten hoidon ikävämpi puoli eli karsinta. Nyt jo huomasi ettei kaikilla muksuilla ollut yhtä paljoa maitoa mahoissaan, mikä osaltaan helpotti karsimispäätöksen tekemistä. Kun kyllähän sitä on jo ennalta karsimiseen varautunut jos suuri poikue tulee, mutta kymmenen on vielä siinä rajalla. Ainakin sitä huomasi itse jo hetken miettivänsä, miten Jolene selviäisi koko katraan kanssa. Viime päivät ovatkin menneet taas lukiessa muiden kokemuksia eri suuruisista poikueista. Ei sillä, etteikö niitä olisi lukenut lukuisia kertoja aiemminkin. Se ei silti tee siitä päätöksestä montako poikasta jättää koskaan sen helpompaa. Päädyin seitsemään muksuun. Viiteen poikaan ja kahteen tyttöön. Pakko myöntää että päätöstä helpotti myös poikasten väri- ja sukupuolijakauma: poikueessa oli puolet tummia yksivärisiä uroksia, todennäköisesti agouteja. Yksiväriset agoutit ja blackit kuuluvat ehkä omiin lemppareihin, mutta niiden lemmikkikoteihin saaminen on vaikeinta. Tiedän että osien mielestä värin ja sukupuolen perusteella poikasten karsiminen on epäeettistä, mutta silloin kun niissä on isoimmat erot poikasten välillä, kallistuu itsellä valinta sen puoleen mitä itse hakee poikueelta ja mille muille uusien kotien löytyminen on todennäköisintä. Käytännöllisesti voisi toki ajatella, että saahan ne ylimääräiset sitten käärmeille kun niitäkin kotona on, mutta rottien kohdalla kynnys siihen on itselläni korkeahko. Esimerkiksi kasvaimen takia lopetetut luovuttaa kyllä mielellään eteenpäin käärmeille, mutta terveiden poikasten kohdalla vaaka saattaisi kallistua uuden häkin hakuun varastosta ja kolmannen lemmikkilauman perustamisen kannalle. Se ei kuitenkaan ole tavoitteena, miehän olen vannonut ettei miulle koskaan omaa uroslaumaa tule (tai uusia rottia edellisen lauman jälkeen, tai kolmatta kania Hekun ja Goshin lisäksi... onhan näitä vannottu ja rikottu). Pitää vain ottaa paljon söpöjä kuvia ja markkinoida ahkerasti kotia etsiviä sitten kun Janina ja itse on valinnut mitä poikueesta jää omaan käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti