sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Lapsuuden lehtihyllyllä

Viikonloppu äidin luona on takana, ja kotiväki saanut kuulla rottavauvoista varmasti enemmän kuin tarpeekseen joksikin aikaa. Ihan vahingossa vain, mutta eikö ihminen yleensä siitä höpötä mikä kullakin hetkellä on eniten mielessä... Ja tässä kohtaa rottavauvoiksi ei lasketa vain Jolenen vauvoja, vaan toki myös Jolene itse, Sera, Marika ja Linnea. Sekä Marikan tulevat vauvat, nyt kun Marikakin lähtee huomenna miehelään. Miun rakkaat pienet ja vähän pienemmät pienet.

Tuli sitten illalla muiden jo käytyä nukkumaan tai ollessa menossa nukkumaan kaivettua esille vanhoja Lemmikki-lehtiä. Niitä tuli muksuna paljon luettua, ja niitä on yhä kohtalaisesti äidin luona jemmassa. Omien rottien ollessa muualla, jotain rotakasta arkeen on haettava muualta. Rottajuttuja löytyi lähinnä lyhyinä pätkinä jyrsijät-palstalta, johon lukijat olivat lähettäneet jyrsijä-aiheisia kysymyksiään jyrsijäharrastajan vastattaviksi. 3/1994 lehden kohdalla onnisti, ja numerossa oli peräti kahden sivun mittainen rottajuttu jyrsijäpalstalla olevien juttujen lisäksi. Mutta kovasti tuo juttu kyllä itseä nykyvinkkelistä ihmetytti, vaikka suosituksilla ja muilla onkin tapana muuttua ajankuluessa. Tässä muutamia seikkoja, jota uudemmat lähteet eivät välttämättä rotista paljasta:

"Tavallisimmat värit ovat ruskea eli agoutirotta, valkoinen punasilmäinen eli albiino ja mustavalkoinen huppukaulusrotta. Kesyrotta on jalostettu tavallisesta isorotasta. Se ei eroa villistä kantamuodosta muuten kuin väriltään."
...eli kun seuraavan kerran tungette sormenne rottahäkkiin, muistakaa, tuo rakas lemmikki ei ole kuin hassun värinen villirotta. Kannattaa siis olla varovainen.

"Jos lähtee käymään ulkona (tarkennuksena: siis ihan pihalla ulkona eikä vain häkin ulkopuolella), ei rotta pakene minnekään, koska turvallisin paikka maailmassa on omistajan syli. Rotan voi päästää kävelylle eikä se koskaan mene kauas."

"Lihaa ja juustoa ei rotalle saa antaa, koska se voi alkaa haista. Ja mikä pahinta, liha voi tehdä eläimen verenhimoiseksi. Idut ovat parasta rotanruokaa. Rotta tottuu niihin hitaasti, mutta jaksaa itujen voimalla liikkua juoksupyörässä vaikka 22 tuntia vuorokaudessa."

"Rotta elää noin 3-4 vuotta. Se viihtyy yhtä hyvin yksin kuin ryhmässäkin. Kaksi eri poikueista olevaa urosta saattaa tapella, mutta kaksi naarasta tulee hyvin toimeen keskenään."

Jyrsijäpalsta vahvistaa artikkelista saatuja tietoja, kysymykseen "Monta kannattaa ottaa?" vastaus on selkeä:

"Kesyrotta viihtyy yksin, kun sen kanssa ollaan paljon. Jos sinulla on aikaa, rahaa ja tilaa tuplasti, voit toki ottaa kaksi tyttöä tai kaksi poikaa."

Seuraava numero tarjoaa minimihäkkikooksi rotalle 50*30*50cm.

Saatuani idut kasvamaan palaan lisäämään poikaskuvia. Cooken ja Elizan turkit ovat kasvaneet, ja sanoisimpa kummankin olevan cinnamoneja.

Ei kommentteja: