perjantai 15. heinäkuuta 2011

Mamma hermoloman tarpeessa

Tänään Jolene alkoi protestoida aiempaa selkeämmin sitä vastaan että se on joko terrassa muksujen kanssa tai kuljetusboksissa kun katson muksuja. Näykkäisi miua sitten sormesta, kun menin nostamaan sitä terrasta. Ei mitenkään kovasti, mutta sen verran että kävi selväksi että sitä ottaa päähän. Jolene on aina ollut mummunsa kaltainen suuri seikkailija, eikä yksinhuoltajan rooli pienessä yksiössä tyydytä sitä mitenkään päin. Kyllä se muksunsa hyvin hoitaa, ja on aina antanut muksujaan hyvin katsoa. On siis kaikinpuolin reilua, että välillä mammakin saa mitä tahtoo - enemmän tilaa ja aikuisempaa seuraa. Jolene tuntui selvästi nauttivan kun pääsi välillä lauman kanssa touhuilemaan ja kiipeilemään kunnolla. Kovin kauaa sitä ei kyllä vielä viitsinyt pitää pois muksujen luota, ja selvästi mammaa hieman harmitti kun joutui taas terraansa palaamaan. Itseä alkoi siinä sitten taas mietityttää ne jutut mitä on lukenut laumassa synnyttämisestä. Senkin kokeilemista kun alkuun harkitsin, mutta kun yhdenkään laumalaisen suhtautumisesta poikasiin ei ollut tietoa (nyt kun meidän supermammasta Miniatastakin on aika jättänyt - siitä olisi taatusti tullut täydellinen hoitotäti) ja Jolene oli ensikertalainen mamma niin en sitten uskaltanut. Jolenelle se olisi kyllä saattanut hyvin sopia, sille liikkumisen vapaus kun tuntuu merkitsevän enemmän kuin täydellinen rauha pesän ympärillä.

Sitten kun Tampereelta palailee, Jolene saa alkaa päivittäin jaloittelemaan muun lauman kanssa aina Posio-reissuun asti. Sitten muksuillakin aukeaa silmät ja Jolene pääsee lapsineen häkkiin asumaan. Tulee kyllä olemaan vähän haikeaa jättää muksut viikoksi juuri tuossa iässä kun lähtevät opettelemaan kiipeilyä ja kasvavat äkkiä niiin isoiksi rotiksi. Mutta ainakin sitä tietää muksujen olevan parhaissa mahdollisissa käsissä, kun Ellu on lupautunut pienet hoitamaan. Ellu kun on jokaisen täällä syntyneen poikueen epävirallinen kummitäti. Eilen hän poikkesikin jo muksuja katsomassa, ja etenkin nuo pikku black pojat veivät jo yhden sydämen. Onhan Mikon laumassa asuva Myyräkin aina ollut Ellun lemppareita.

Thomas, Katarina, Shadow, Cooke ja Eliza 7vrk.


Hawkins kasan päälle kavunneena ja Marcuskin kurkkaa oikeassa reunassa.

Essex veljekset.
Nyt agoutit ja blackit erottaa jo selvästi, eli vaaleimpia lukuunottamatta kaikille on värit varmuudella tiedossa. Eli Thomas ja Marcus ovat blackeja, Hawkins black essex mm., Shadow agouti essex ja Katarina agouti.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voisko ne vaaleammat olla siennaa? Sehän on kuitenkin agoutia vaaleampi väri.

Susanna Hoffren kirjoitti...

Janina veikkaisi cinnamonia tai minkkiä. Cinnamonia kun löytyy taustalta enemmänkin, ja cinnamon on geneettisesti mink agouti. Suklaageeniä jonka sienna vaatisi ei löydy ainakaan emon sukutaulusta, eikä sitä muistaakseni ole isänkään taustalla. Ihan mielenkiinnolla kyllä odottaa mitä noista tulee, monen värin kohdalla kun ei ole vielä kauheasti kokemusta tuosta värinkehityksestä poikasella.

Saija kirjoitti...

Juu Janina on oikeassa. Ekassa kuvassa oleva Cooke näyttää ihan cinnamonilta. Kiva nähdä ne maanantaina!