Lemmikkien kanssa jaetun arjen ohessa pääsee tutustumaan välillä tarkemmin myös pihapiirin asukkeihin. Viimeiset puolitoista vuorokautta takapihallamme asui siili. Tämä suloinen otus sai nimekseen Hyrrä-Olivia siitä ikävästä syystä miksi se takapihamme aitaukseen majailemaan päätyi. Hyrrä ei nimittäin kulkenut muuta kuin ympyrää. Silloinkin kun ihan siilin viereen meni, pakoon lähtemisen sijasta se alkoi juosta vain isompaa ympyrää. Päällepäin siili näytti kuitenkin olevan melko kunnossa lukuunottamatta jalassa olevaa pientä haavaa. Ei sitä tuossa tilassa uskaltanut kuitenkaan oman onnensa nojaan jättää, joten käväisin sisällä hakemassa kuljetusboksin ja hanskat. Viiriäiset olivat osoittaneet vihaavansa jatkuvaa muuttamista sisältä ulkoaitaukseen ja takaisin, joten niiden ulkoaitaus oli jäänyt sopivasti käyttämättömäksi. Siitä Hyrrä saikin sitten väliaikaisen residenssin, jossa odottaa Tesyn huomaan pääsemistä. Sinne kun oli haettu myös siskon edellisen harjoittelupaikan edestä löytynyt hieman vastaavassa kunnossa ollut siili. Evääksi aitaukseen siilille löytyi koiranpurkkiruokaa ja jauhomatoja. Rottien ruokavalikoima on onneksi niin monipuolinen, että niiden eväillä auttaa helposti muitakin eläimiä. Ruokahalu olikin Hyrrällä erittäin kunnossa, ja meillä ollessaan se ehti hävittää kokonaisen purkillisen koiranruokaa ja ison satsin matoja. Purkkiruoka maistui jopa siinä määrin, että aina santsiannoksen tullessa näkyviin tuli välittömästi pieni kuono ja alkoi kova vipinä kohti kulhoa.
Koska tilanne ei ollut ihan akuutti eikä meilläkään omaa autoa ollut, sai Hyrrä odottaa hoitolalle siirtymistään tähän aamuun. Vaikkei toinen meillä tämän kauempaa ehtinyt ollakaan, iski kuitenkin pieni haikeus kun uusi tuttavuus tultiin boksin kanssa hakemaan. Mutta näinhän sen kuuluu mennäkin: villieläinten paikka on joko luonnossa tai jossakin jossa niiden kuntoa ja mahdollisuuksia luontoon palauttamiseen osataan paremmin arvioida. Lemmikkien paikka sitten kotona hyysättävinä. Nyt onkin sitten aitauksen siivoamisen paikka ja tulevan käytön mietintä. Myynnin ohella pohtinut sen testaamista, mitä rottalikat tuosta tuumaisivat ilman ollessa sopiva. Onhan se niiden häkkiäkin pienempi, mutta hajut ovat ainakin erilaiset.
Jolenen kohdalla odotus jatkuu. Kaikella rakkaudella neiti muistuttaa jo enemmän valasta kuin rottaa rötköttäessään terraarionkulmassa takajalat supussa ison mahansa vieressä. Toivottavasti pian pääsee jo päivittämään vauvauutisia.
Lemmikkien kanssa jaetun arjen ohessa pääsee tutustumaan välillä tarkemmin myös pihapiirin asukkeihin. Viimeiset puolitoista vuorokautta takapihallamme asui siili. Tämä suloinen otus sai nimekseen Hyrrä-Olivia siitä ikävästä syystä miksi se takapihamme aitaukseen majailemaan päätyi. Hyrrä ei nimittäin kulkenut muuta kuin ympyrää. Silloinkin kun ihan siilin viereen meni, pakoon lähtemisen sijasta se alkoi juosta vain isompaa ympyrää. Päällepäin siili näytti kuitenkin olevan melko kunnossa lukuunottamatta jalassa olevaa pientä haavaa. Ei sitä tuossa tilassa uskaltanut kuitenkaan oman onnensa nojaan jättää, joten käväisin sisällä hakemassa kuljetusboksin ja hanskat. Viiriäiset olivat osoittaneet vihaavansa jatkuvaa muuttamista sisältä ulkoaitaukseen ja takaisin, joten niiden ulkoaitaus oli jäänyt sopivasti käyttämättömäksi. Siitä Hyrrä saikin sitten väliaikaisen residenssin, jossa odottaa Tesyn huomaan pääsemistä. Sinne kun oli haettu myös siskon edellisen harjoittelupaikan edestä löytynyt hieman vastaavassa kunnossa ollut siili. Evääksi aitaukseen siilille löytyi koiranpurkkiruokaa ja jauhomatoja. Rottien ruokavalikoima on onneksi niin monipuolinen, että niiden eväillä auttaa helposti muitakin eläimiä. Ruokahalu olikin Hyrrällä erittäin kunnossa, ja meillä ollessaan se ehti hävittää kokonaisen purkillisen koiranruokaa ja ison satsin matoja. Purkkiruoka maistui jopa siinä määrin, että aina santsiannoksen tullessa näkyviin tuli välittömästi pieni kuono ja alkoi kova vipinä kohti kulhoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti