Niin se miun lellipentujen lepyttely sitten jäi, kun huomioni kiinnittyi Marikan häntään tytön kavutessa syliini. Ties mitä oli neiti touhunnut, mutta koko häntä oli niin tasaisen kellertävän likakerroksen peitossa, että lellittelypäivä muuttui kynsileikkuu ja -pesupäiväksi. Eihän tuota neitiä kehtaa pian kasvattajilleen näyttää saati miehelään päästää, jos tuon näköisenä livistelee. Ei siis muuta kuin toimeksi. Kipaisin ensin lähikaupasta pullollisen koiranshampoota, ja sitten lähti rottien pyydystys käyntiin. Siinä tuli sitten huomattua, että Marikalla on selvästi kiimapäivä menossa. Tyttö oli yksi saippua, ja kiljui kun sitä vähänkään hipaisi. Ja kun iso neiti kuolee, ei Serallakaan ollut pienintäkään kiinnostusta jättäytyä kiinni. Mikään mikä aiheuttaa moisen huudon kun ei voi mitenkään olla mukavaa ajanvietettä pienellekään rottaneidille. Harvinaisen pitkän taiston jälkeen kaikki kolme olivat sitten boksissa ja boksi kylpyhuoneessa. Aika monta kertaa siinä kyllä sai juosta piirileikkiä akvaariokaapin ympärillä.
Marika sai hoitovuoroista ensimmäisen, ja vahingosta viisastuneena leikkasin jokaiselta neidiltä kynnet ennen neitien pesemistä. Pitkäkyntinen rimpuileva rotta kun on huomattavasti ikävämpi kuin pelkkä rimpuileva rotta. Toki pesupäivän siirto kiiman jälkeiseen aikaan olisi voinut olla vaihtoehtona fiksumpi, etenkin siinä kohtaa kun neiti päätti jatkaa huutokonserttiaan pesun aikana. Välillä tyttö piippaili surkeasti ja välillä taas kiljui siihen malliin että kaverin piti ihan oven läpi kysyä mitä mie kyseiselle rotalle oikein teen kun toinen huutaa kuin syötävä. Hyvä ettei kukaan naapureista soittanut eläinsuojeluvalvojaa paikalle. Etenkään siinä kohtaa, kun koitin maanitella saippuaista vastentahtoista rottaa pesukoneen takaa. Jupina jatkui hiljaisena myös neitiä kuivatessa. En kyllä yhtään ihmettele, että kiimaisia naaraita kutsutaan välistä vinkuleluiksi. Sera onneksi rauhoittui jo kynsiä leikatessa, eikä jatkanut Marikan draamailuja. Linneakin käyttäytyi vanhemman leidin arvokkuudella, vaikkei tilanne selvästikään ollut sille täysin mieleen.
Pienenä lepytyksenä kuivuneet rottalaiset pääsivät takaisin jaloittelemaan, ja ovat vapaana edelleen. Huoneessa alkaa kyllä lämpö nousta siinä määrin, että kohta pitänee neideille häkkiä ehdottaa, että pääsee huonetta tuulettamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti