Auenneita silmiä

Unista siristelyä

Nyt on Monankin muksuilla silmät auki. Tai ainakin melkein: toinen essex pojista kulkee vielä silmäpuolena kurkkien maailmaa vasta toisen silmänsä kautta. Selvästi vähän varovaisempi tapaus ;) Sitten kun tämä pikkuherra saa toisenkin silmänsä auki alkaa käydä taas ajankohtaiseksi yksilökuvien napsiminen kakaroista ja se haikeampi - uusien kotien etsiminen. Kotiin kun muksuista jäänee vain yksi - agouti essex naaras Ratazana's Hissun Kissun. Hetken kyllä leikki ajatuksella myös porukan blondin jättämisestä. Sillä kyseiselle muksulle tulikin valittua nimeksi Etten tentten. Mutta kyllä tuo agouti essex neiti taitaa se ehdottomasti järkevämpi kotiin jätettävä olla, nyt kun yksi on valittava. Vaaleittein punasilmäisten ystävänä Tapsa on valinnasta vähän harmissaan, hänestä tuo blondi kun on ehdottomasti porukan kaunein. Itse taas hellyin blondin raksutteluun, vaikka suosinkin silmienvärinä ehdottomasti mustaa.

Vielä ennen ilmoittelun aloittamista Janina on tulossa katsomaan muksut läpi, ja valitsemaan omansa. Sitten lähtee taas markkinointirumba käyntiin, ja ilmoitusten laittaminen kakaroista. Kakaroista kuudelle kun pitäisi näillä näkymin se oma ihminen löytää. Saa nähdä kuinka haasteelliseksi se käy, muksujen ollessa yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikkien kauniin agouteja. Onneksi sentään eri turkkimuunnoksilla, ettei ihan identtinen sakki sentään ole kyseessä.

Essex tyttöset

Uusien kotien löytymiseen asti muksut viettävät kuitenkin rottalan arkea. Eilen S-Marketin kalatiskiltä löytyi pitkästä aikaa kokonaisia silakoita, ja niistä saikin oivia tuomisia rottalaan. Peratut kalat kun ovat paljon tylsempiä kuin nuo, joilla on silmät ja kaikki paikallaan (rotilla on paikoin outo maku), niin peratut kalat jätän yleensä suosiolla tiskiin ja odotan kokonaisia. Tunnin päästä kalojen antamisesta muisti kyllä taas, miksi kalapäivät ovat rottalassa muutenkin selvästi vähemmistössä. Rottalan oven ollessa auki kuten yleensä, silakanhaju tuntui olohuoneessa asti. Mutta ainakin rottamuksilla oli hauskaa. Mona muksuineenkin sai hävitettyä kokonaisen silakan, vaikka Monan kakarat eivät vielä kauhean aktiivisesti kiinteätä ruokaa syö.

Sama kasa toisinpäin

Eevankin blogi oli päivittynyt pitkästä aikaa. Tällä kertaa kuitenkin surullisemmilla uutisilla; kolmen pojan kuolinilmoituksilla. Niitä lukiessa tuli kuitenkin taas kova tarve hakea omia vanhempiakin rottalaisia enemmän syliteltäviksi. Poikueittein aikaan kaikki meinaa rottalassa pyöriä enemmän muksujen ympärillä, kun ne vaativat ekstrahuomiota ja ekstrakäsittelyä. Kuitenkin aikuisillekin niiden kanssa vietetty aika on arvokasta: koskaan kun ei voi tietää, paljonko sitä yhteistä aikaa on enää jäljellä. Carloskin oli tosiaan lähtiessään vasta vuoden vanha: meillä on tuolla häkissä yhä niin Carloksen emo kuin siskokin. Mustapoika kun lähti samalla tavalla varkain kuin Marika: yllättäen ja ilman ennakkovaroitusta. Samalla sitä miettii kasvatusta koko ajan kriittisemmin: kuinka paljon haluan todella käyttää aikaa poikueiden kanssa touhuamiseen ja perushoitoon, kuinka paljon taas omiin aikuisiin lemmikeihini. Isompi eläinmäärä kun tarkoitta aina myös enemmän sotkua ja siivoamista, sellaista joka omalta osaltaan lisää perushoitoon kuluvaa aikaa. Vaikeita valintoja, kun moni asia kiinnostaa.