Tämän hetkisistä rotista valtaosalla kutsumanimi on yksinkertaisesti virallinen nimi tai lyhennys siitä. Meillä on Dippis, Libna, Pamaus, Sanaris... En ole vain tullut miettineeksi nimiä etukäteen, ja muksulle on sitten vain vakiintunut jokin kutsumanimi ennenkuin olen tullut edes ajatelleeksi asiaa. Pelottavasti tämä on alkanut tuntua myös helpolta, kun nimi yhdistyy suoraan viralliseen nimeen (pahoittelut tästä siis kaikille, jotka joutuvat taas lunttaamaan nimiyhdistelmät blogistani unohtuessani puhumaan kutsumanimillä).
Aiemmin kaikki kutsumanimet menivät aina jonkin teeman mukaan: kasvinnimien, laulujen... Nyt palattiin siis kirjaimellisesti juurille, kun kakara sai nimensä yhden lempikukkani mukaan, ihan niinkuin ihan ensimmäiset rottani silloin seitsemän vuotta sitten. Kauniin ja siron vanamon. Pelottavasti kyllä totesin Tapsalle, että mikäli topaz neiti jää kotiin, se on sitten Kielo. Kumpikin kun on kyseiseen pikkuneitiin vähän turhan ihastunut, ja koettaa puhua sitä vaivihkaa toiselle. Kun eihän toisen rottia lasketa. Likkalaumaan saattaa kyllä muutenkin olla tulossa pientä muutosta. Törmäsin sattumalta ilmoitukseen, jossa haettiin Turusta seuraa yksinjääneelle mummorotalle. Yksinjääneellä oli ikää jo sen verran, ettei seuraksikaan haluttu poikasia. Asiaa hetken harkittuani menin tarjoamaan eläkekotiin tuota neidin ikätoveria Jolenea. Eli kai sitä eläkekotisysteemille annetaan vielä toinen mahdollisuus, niin saa mummuska rauhallista seuraa. Sen option aion kyllä jättää auki, että mummuska on tervetullut takaisin siinäkin tapauksessa, että toinen mummuska kuolee sitä ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti