Vauvoja, tällä kertaa monikossa

Monan muksut 1vrk

MonaLisan pesästä löytyi tarkastettaessa kuusitoista muksua, Poikuetta joutuu siis karsimaan reilummin, ja karsinta tulee tapahtumaan kahdessa erässä. Toisaalta sitä on isosta poikasmäärästä iloinen: minä kun todella toivon itselleni jalostustasoista naarasta MonaLisan poikueesta, ja isossa poikueessa sellaisen todennäköisyys on suurempi. Pienien poikueiden kanssa välttyy puolestaan karsimiselta, mutta toisaalta poikasmäärä mistä valita kotiin jätettävätkin on pienempi. Sukupuolia en muksuilta kyllä vielä ensimmäisessä pesäntarkistuksessa katsonut. Tyydyin vilkaisemaan, että kaikki vaikutti olevan kunnossa, ja laskemaan muksut pikaisesti. Sillä vaikka MonaLisa on hyvä ja rauhallinen emo, olen minä sille kuitenkin vielä vähän vieraampi ihminen. Niin mieluummin on sitten alkuun vähän varovaisempi mamman kanssa, ettei neiti suotta hermostu. Seuraavassa pesätarkistuksessa pitää sitten sukupuoliakin kurkkia.

Mona Lisa tuli kyllä nytkin itse pois pesältä ja antoi hyvin nostaa itsensä syliin, ja häkkiin palatessakin malttoi pikaisen pesän tarkistuksen jälkeen keskittyä häkkiin jätettiin tuoreruoka-annokseen. Eli käyttäytyy kaikin puolin rennosti, vaikka huolehtiikin samalla huolellisesti muksuistaan. Sellainen Mona oli Janinan mukaan ensimmäisen poikueensakin kanssa; mamma joka ei turhia hötkyillyt ja muutenkin kaikin puolin mukavaluonteinen tapaus.

Tuikekin pääsi eilen pienensä kanssa muuttamaan isompaan poikashäkkiin. Nyt kun kakaralla on silmät auki ja se alkaa hiljalleen liikkua enemmän itsekseenkin, on Tuikenkin aika päästä taas rottamaisempaan asumukseen. Pitäähän sitä kai mammalla olla oikeus pieniin lepotaukoihin riippumatossa, vaikka yhdessä kakarassa ei olekaan yhtä kova vahtiminen ja imetysvastuu kuin isommassa katraassa. Tuike pääsee nyt myös välillä viettämään aikaa aikuisemmassa seurassa muiden likkojen kanssa, ja pikkupoika välillä touhuilemaan Tapsan kanssa tietokoneelle. Tapsa on ollut välillä vähän haikeana siitä, kun pikkupoika on sitten oikeasti lähdössä maailmalle, vaikka samalla tiedostaakin, että mammansa kanssa kahdestaan elävä kakara on hänelle itselleen huomioimisen kannalta hyvin eri asia, kuin mitä aikuinen eri laumassa elävä uros olisi sitten myöhemmin. Sillä vaikka muksu onkin pieni, ei se tule pysymään aina niin pienenä kuin se on nyt. 

Aikuisten kanssa elo on sujunut ilman suurempia kommelluksia. Iita ja Libnakin ovat nyt rauhoittuneet, ja sähläävät keskenään enää kahden energiaa pursuavan kakaran tapaan - satunnaisesti hepuloiden. Tuiken lähdettyä mammailemaan pikkuneideillä tuntui olevan alkuun enemmänkin vääntöä keskenään junnuosaston vanhimman kadottua hetkellisesti kuvioista. Isompia neitejä nuo eivät ole tuntuneet ainakaan vielä kauheasti edes leikillään nokittelevan. Mutta ovathan pikkuneidit vielä varsin nuoriakin koittamaan lopullista paikkaansa laumassa. Poikalauma tuntuu saaneen itsensä tasapainoon, ja Frederik menee lauman mukana kuin olisi kuulunut siihen aina - tulee myös luukulle vastaan, ja antaa rapsutella kalterien välistä.