Haaste

Sain Sannalta Liebster haasteen. Tänään olin kuitenkin laiska, enkä jaksanut ainakaan vielä keksiä itse kysymyksiä, tai laittaa haastetta eteenpäin. Näitä vaiheita odotellessa näpyttelin kuitenkin jo vastaukset Sannan esittämiin kysymyksiin, jotka tulevat siis tässä. Mahdolliset vapaaehtoiset haastettavat saavat kyllä ilmoittautua kommenttiboksiin, ja yllyttää miua päästämään sisäisen tentaattorini vauhtiin ;)

1.Miksi päädyit juuri siihen eläinlajiin, jonka omistat?
Ihastuin rottiin lajina lopullisesti syksyllä 1997. Olin lukenut rotista jo aiemmin, samoin kuin varmasti kaikista muistakin lajeista joista silloisen lähikirjaston suppeahko eläinhylly vain lukemista tarjosi. Tuona syksynä olin kuitenkin ensimmäisiä kertoja Suomen kani- ja jyrsijäkerhon (nykyinen Pirkanmaan Nakertajat) näyttelyssä Kalevan lukiolla, ja sielä oli myyntipöydällä kerrassaan valloittavia rottamuksuja. Eihän miulla mitään lupaa rottiin ollut, eikä äiti halunnut edes keskustella asiasta, mutta lähes huomaamatta jumituin rottaboksien kylkeen. Sain sitten päivän mittaan sylitellä muksuja, ja pääsin juttelemaan niiden myyjän kanssa rotista lemmikeinä ja niiden hoidosta. Siitä se kipinä sitten lähti, ja vahvistui vuosien saatossa lisälukemisen ja kaverin rottien myötä. Omia rottia jouduin kuitenkin odottamaan vuoteen 2005, äidillä kun meni hetken aikaa totutella ajatukseen.


2. Mikä on parasta omistamissasi eläimissä?
Älykkyys ja sosiaalisuus. Rotat ovat persoonallisia ja aktiivisia otuksia, jotka ottavat vahvasti kontaktia myös ihmiseen.

3. Entä ikävintä?
Rottamukset osaavat olla välillä jopa rasittavan huomionhakuisia, ja alkaa tehdä jäynää kokiessaan jäävänsä liian vähälle huomiolle. Etenkin jaloittelualueella on meillä nähty joskus melkoista diivailua loukkaantuneiden rottamusten toimesta. Toisena ikävänä on tietysti erittäin lyhyt elinikä, ja se että monet vakavammista sairauksista eivät ole kunnolla hoidettavissa.

4. Mitä harrastatte?
Näyttelyitä ja yhdistystouhuja. Nämä tosin ovat molmmat vahvemmin sellaisia omistajan harrastuksia, joissa rotat ovat vain mukana. Varsinaisesti rottien kanssa meillä ei harrasteta muuta kuin arkista puuhailua. Tapsa on kyllä meinannut aloittaa agilytreenit Tuiken kanssa, nyt kun meiltä löytyy esteetkin.

5. Kauanko olet omistanut lemmikeitä?
Ensimmäisen oman lemmikkini sain 4-vuotiaana, eli lemmikeitä on itselläni ollut nyt 21 vuotta.

6. Suurin haaveesi lemmikkeihisi liittyen?
Hyvä ja toimiva arki taitaa olla tällä hetkellä se suurin haave. Toki sitä löytyy useampia suuntia, joihin välillä miettii harrastusta kehittävänsä. Mutta keskeisimpänä säilyy silti se, että toivon voivani pitää eläimet ensisijaisesti lemmikkeinä ja että lauma ja itse pysyy terveenä.

7. Mitä ruokaa syötät ja miksi?
Pääruokana toimii tällä hetkellä Altrom -pelletti. Pelletti on perusruokana helppo ja tasalaatuinen, eikä matamiosastokaan pääse valikoimaan siitä vain parhaita paloja kuten siemensekoituksesta. Vaihtelua tuomaan rotat saavat kyllä suht usein myös tuoreruokaa, ettei ruokavalio mene täysin askeettiseksi.

8. Kuinka paljon aikaa lemmikkisi vievät päivässä?
Rottamusten kanssa tulee vietettyä aikaa viidestä minuutista useaan tuntiin. Kiireisimpinä päivinä tarkistan vain vedet, ruokin eläimet ja katson että kaikki on päällisin puolin ok. Vähemmän kiireisinä saatan linnoittautua romaanin kanssa rottalaan useiksi tunneiksi valvomaan toisten jaloittelua ja tarkkailemaan rottamusten edesottamuksia kirjan reunan yli. Välillä rottamukset pääsevät myös olkkariin peli- tai leffankatseluseuraksi.

Käärmeiden kanssa en varsinaisesti vietä aikaa. Niille vain vaihdan vedet ja ruokin eläimet noin parin viikon välein. Toki niidenkin liikkeitä unohtuu tarkkailemaan joskus pidemmäksikin aikaa, silloin kun ne ovat liikkeellä.

9. Onko sinulla jokin eläinlaji, josta haaveilet, mutta jota et voi jostain syystä hankkia?
Koirakuume minulla on tällä hetkellä suht pahana. Isoimpana hidasteena tässä on kuitenkin nykyinen asuinpaikka: asun ihan keskustassa, eli pienimmillekin pissalenkeille koira pitäisi viedä vähintään lähimpään puistoon, ja lähimmät kunnolliset vapaanapitomahdollisuudet ovat kaukana. Tällä hetkellä on siis harkinnassa, pitäisikö odottaa koiran kanssa suosiolla siihen, kun on oma piha. Eihän se toki mikään välttämättömyys koiran pidossa ole, mutta helpottaa silti kummasti arkea.

10. Miten päädyit juuri niihin yksilöihin, joita sinulla on nyt?
Nykyisistä yksilöistä valtaosa on tullut tai jäänyt tylsästi värin ja kuvion perusteella. Flaksi tuli enempi "vahingossa", kun herra palautui Saijalle laumoineen pojan ollessa viisikuinen. Lauman muut jäsenet olivat jo parivuotiaita, ja Saija tarvitsi junnuskalle uuden kodin, joten päädyin koittamaan sitä omaan laumaani. Ja sinnehän se sitten jäi.

Käärmeistä Wonka tuli kanssa kodinvaihtajana, kun kaverin poikaystävä vähänsi käärmemääräänsä. Olin harkinnut kolmatta käärmettä, ja yksi listatuista lajeista herätti mielenkiintoni. Parin yön lukemisen jälkeen päädyin ottamaan haasteen vastaan, ja viljojen lisäksi taloon muutti vähän hankalammassa maineessa oleva otus. Lajisekseen Wonka on kyllä ollut todella leppoisa tapaus.

11. Ovatko lemmikkisi aiheuttaneet sinulle joskus tavallista suurempaa päänvaivaa (mukaan ei lasketa kaikkea sitä pientä, mitä ne väistämättä aina aiheuttavat)?
Turhankin usein ;) Meillä on ollut muun muassa kerran kolmannes kämpästä lattiat auki remontissa, kun akvaarion ulkolaitasuodatin valutti vedet lattialle. Siinä sitten elettiin parisen kuukautta kahdessa huoneessa, joihin oli pakattu niin kaikki eläimet kuin koko kolmion kamat, kuivurien huristessa yötä päivää viereisessä huoneessa.

Sairastapaukset ovat myös joskus vetäneet arkea raiteiltaan, etenkin silloin kun rohinat veivät antibiooteista huolimatta viidenkymmenen hiiren hiirulasta kolmanneksen. Siinä menivät suunnitelmat pitkäksi aikaa uusiksi, ja tilanne veti pitkäksi aikaa varsin vainoharhaiseksi rohinoiden suhteen.  Vähän vastaava inferno käytiin aiemmin läpi myös gerbiilien kanssa, kun lintupunkit asettuivat taloksi 1,5 vuodeksi, ja stressasivat eläimet niin että moni laumoista hajosi lopullisesti, ja lopulta valtaosa eläimistä piti majoittaa yksin. Lopulta punkki-invaasio saatiin kuriin vasta keskellä talvea tapahtuneen muuton myötä. Siihen mennessä oli ehditty kokeilla jo aika monet loishäädöt eri aineilla. Rottien kohdalla sairastelut ovat onneksi olleet yksittäistapauksia *koputtaa puuta*