Viikonloppu meni taas Tampereella vähemmän rotakkaissa merkeissä. Heti Turkuun palattua rottalassa alkoi sen sijaan tapahtua. Eeva oli laitellut viestiä jo perjantaina, ja pyydellyt ilmoittamaan miten kotiudumme sunnuntaina. Hän kun toivoi Unoa mahdollisimman pikaisesti kotiin. Sitten myös mummuskalleen seuraa kaivannut laitteli viestiä, ja kyseli voisiko tulla tänään seuraneitiä hakemaan. Niinpä melko heti Turkuun palattua oli parien heippojen paikka, kun Uno ja Jolene lähtivät kumpikin tahoilleen. Uno opettelemaan laumaelämää kahden ison pojan kanssa vietettyään koko tähän astisen elämänsä kahdestaan äitinsä kanssa, ja Jolene puolestaan rauhallisempaan laumaan enemmälle huomiolle.
Kuitenkin olisi liioiteltua sanoa, että rottala olisi kahden lähtijän myötä rauhoittunut. Monan muksut alkavat olla pahimmassa riiviöiässä, ja likkalaumassa junnuosastolla riittää taas vääntöä. Tuiken oltua nyt viime viikot pääosin laumasta poissa, on junnulikoilla nyt kauheat tohinat menossa Tuiken palattua häkkiin. Tohinoita luonnollisesti lisää myös parin pikkuneidin kiima. Mammaosasto antaa junnujen sählätä, ja keskittyy viettämään siestaa matonkuteista tehdyssä korissa. Muhku jaksaa välillä osallistua vielä junnujen leikkeihin, välillä se puolestaan hakeutuu mieluummin mammaosaston jatkoksi.
Uno ei olisi malttanut millään rauhoittua kuljetusboksiin Eevan sitä hakiessa. Koostaan huolimatta boksi oli äkkiä nähty, ja syli olisi ollut boksia miljoona kertaa mielenkiintoisempi paikka. Kakara tarttuikin Eevaa kädestä heti tilaisuuden tullen, ja ujotti itsensä sen kautta Eevan syliin. Ainokainen on selvästi oppinut pitämään itseensä kohdistuvaa ekstrahuomiota luonnollisena tilanteena, ja häkkiin tai boksiin sulkemista ikävinä poikkeuksina. Kakaran paikkahan on sylissä tai sohvalla. Saa nähdä jatkuuko sama meno myös Eevalla, vai omaksuuko pikkupoika Hugolta ja Osmolta miehen mallin. Laumaan poika otettiin ainakin mukaan nopeasti - isot pojat eivät kuulemma jaksaneet kakaraa kauaakaan ihmetellä, kun jo siirtyivät takaisin torkuille. Toivottavasti tutustuminen laumassa jatkuu yhtä rauhalliseen malliin.
2 kommenttia:
Meillä ainakin riittää nyt menoa ja meininkiä! Pikkuinen tuo kaivattua liikettä tuonne häkkiin :D Sylissä ei malttaisi millään olla kun kiireellä pitäisi päästä kaikkea tutkimaan. Jos nostaa pienen syliin kun se on juuri herännyt, saattaa minuutin pysyä paikoillaan rapsuteltavana - sitten taas mennään! :)
Kakara on kyllä rohkea, utelias ja ehtiväinen :) Bongasin uudet kuvatkin blogistasi. Tapsa on vähän kaipaillut kakaraa, ja etenkin sitä kun Tuikella ja pojalla oli kahdestaan oma häkki - nyt laumaan palauttamisen jälkeen Tuikea huomatessa kun kaikki muutkin likat koittavat änkeä syliin tai pölliä Tuiken namit ;) Itsellä taas riittää mukavasti hommaa noissa aikuisissakin ja Monan muksuissa, vaikka Uno hurmaava vintiö olikin (ja varmasti on yhä :)).
Lähetä kommentti