Tähti ja pisaroita

Essex pojat ja muuta porukkaa

Monan muksuilla pigmentti on tullut jo vahvasti näkyviin, ja muksujen kuviot näkyvät aiempaa selvemmin. Niinhän siinä tosin kävi, että kuviollisia on nuo kolme: yksi essex naaras ja kaksi essex urosta. Likalla on otsallaan pieni pyöreä tähti, ja pojilla hieman isommat, pisaranmalliset otsakuviot. Eilen koitin muksuja taas kuvaillakin, ja saada otsakuviot kuviin näkymään.

Aamulla rottalaan poiketessa vallitsevin ääni on pieni piipitys. Monan muksut tuuppivat toisiaan nisiltä, ja koittavat vallata itselleen parhaat paikat. Tuiken muksu tyytyy protestoimaan, jos emo meinaa lähteä pesästä kiipeilemään pojan halutessa kölliä maitobaarilla. Tuiken poika kun on nyt siinä iässä, että se on välillä niin isoa rottaa, ja välillä taas ihan kakara. Tuoreruoka on kyllä alkanut uppoamaan, ja tuoreruokalautaselle rynnätään välittömästi emon perässä heti kun se häkkiin ilmestyy. Silti ihan mahdoton kuvitella, että viimeistään reilun viikon päästä pojan pitäisi pärjätä jo omillaan, ilman emoa. Vieroittaminen on aina ikävää silloin, kun kyseessä on ainoa poika. Jotenkin se vielä korostuu nyt, kun muksu on samalla ainokainen. Mutta onneksi siihen on vielä aikaa.

Eeva on tulossa sunnuntaina katsomaan tulevaa poikaansa. Pääsee Tapsakin sitten samalla näkemään, että pikkupoika on menossa oikein mukavalle ihmiselle ja pääsee hyvään kotiin. Josko se vähän luopumisen tuskaa lievittäisi. Tässä iässähän uroksilla ja naarailla ei ole vielä luonteessa ja olemuksessa eroa. Vielä kakara on pieni, siro ja kova touhottamaan, ja asuu niiden lisäksi emonsa kanssa samassa häkissä. Laiskanpulskeus, leveä pää ja mukavuuden halu, joka meillä on leimannut molempia uroslaumoja, ovat tulossa vasta myöhemmin.

Ylhäällä sisko ja alhaalla sen veli