Naista paivityksista en aio ottaa tapaa (eihan tama matkablogi olekaan), mutta kerrottakoon nyt vastavuoroisesti miten kaikki on taalla lahtenyt kayntiin. Tanaan kun ei viela kauheasti jaksanut kiertelemaan lahtea, kun matkattu vuorokausi ja aikaero painavat viela paalle.
Matkoihin upposi tosiaan kokonainen vuorokausi. Lahdimme 3.00 bussilla Turun linja-autoasemalta, ja saavuimme hotellimme aulaan 3.00 suomen aikaa vuorokautta myohemmin. Siina valissa matkattiin kahdella koneella ja taksilla. Pisin yksittainen etappi oli Pariisi - Hanoi lento, joka kesti kaikkiaan 11,5 tuntia. Palvelu Vietnam Airwairsin koneessa oli kuitenkin ensiluokkaista: lentoon kuului niin lammin ateria kuin aamiainen, juomat ja valipalatkin. Itse varatun lukemisen lisaksi tarjolla oli elokuvia, peleja ja torkkupeitto.
Hanoin kentalta lahdettiin sitten taksilla hotellille. Matka kesti tunnin, ja siina vaiheessa oli viela kyllin virkea keskittymaan maisemiin. Ensimmaisena vastaan tulivat palmut, ja seuraavaksi korkeat ja kapeat toisistaan selkeasti eroavat rakennukset. Julkisivuiltaan paikoitellen jopa ylikoristeelliset, mutta usein kahdelta tai kolmelta seinaltaan suoraa betonia olevat laatikot. Talot ovat toisiinsa nahden limittain ja lomittain, ja kadut ovat kapeita ja taynna ihmisia, mopoja, skoottereita ja ruokakojuja. Valtaosa kaduista tayttyy myos matalista poydista ja pienista jakkaroista, joilla istuu ihmisia syomassa ja juttelemassa.
Hotellille saavuttua jouduimme odottelemaan huonetta jonkin aikaa. Sen saatuamme hipsin heti suihkuun ja nukkumaan. Noin seitseman tunnin unien jalkeen uskaltautui sitten jalkautua Mikon kanssa kaupunkin kaduille tutustumaan hotellin lahiymparistoon tarkemmin. Parin kadun kulman paasta tuli vastaan ensimmainen tuttu logokin: yllattaen Whiskies-kissanruuan. Koko kadunpatka olikin taynna pienia elainkauppakojuja, joissa myytiin ruokaa linnuille, kissoille ja koirille. Niiden lisaksi valikoimaan kuuluivat pienet hakit ja erilaiset linnut. Lintuja taalla nakeekin paljon: monen katukuppilan kulmassa roikkuu pieni, usein pyorea hakki jossa on yksi tai useampi laulava lintu. Laulu tayttaa mukavasti ilman, mutta samalla lintujen katselu kuitenkin ahdistaa: yhdenkin kuppilan edessa ollut hakki oli maksimissaan 40*25*40cm ja asukkeina nelja undulaattia. Muista elaimista vastaan on tullut muutamia irtiolleita koiria.
Pienen kaupunkikierroksen jalkeen poikettiin sitten hotellin viereen syomaan ja siita takaisin hotellille. Nyt loppuilta onkin tarkoitus lepailla, etta jaksaa sitten huomisesta alkaen tutustua kunnolla kaupunkiin ja sen lahiymparistoon.
perjantai 30. joulukuuta 2011
torstai 29. joulukuuta 2011
Rottalassa on hiljaista
Lukuunottamatta tietysti pienten vipellystä, painia ja viirujen piipitystä. Tälläkin hetkellä joku hoidokeista on selkeästi tyytymätön kotinsa sisustukseen ja siirtelee mööpeleitä. Silti tuntuu jotenkin yksinäiseltä olla täällä, kun olen aina tottunut että joko Mikko tai Suski on paikalla. Lupasin sitten päivitellä välillä blogiakin, onhan mukavampi olla lomailemassa kun tietää miten kotona sujuu. Ehkä jotakuta muutakin kiinnostaa miten lähes vasta-alkaja pärjäilee yli 30-päisen eläinlauman kanssa.
Ensimmäinen päivä on sujunut ongelmitta, muttei ihan kommeluksitta. Aamulla pelästyin kun Sanariksen häntä oli veressä - joka osoittautui olevan puolukkatahra eilisillan ateriasta. Sottapytty. Myöhemmin olin ruokkimassa Mikon rottia, jotka eivät kuulemma lähde häkistään vaikka sen jättäisikin hetkeksi auki. Mordred tosin oli asiasta eri mieltä, livahtaen häkin alle sillä välin kun putsasin poikien ruokakeppua. Pieni yritti omin avuin päästä takaisin häkkiin kavereiden tykö, tietysti pahimmasta mahdollisesta paikasta jonne en millään yltänyt. Häkin muut asukit kerääntyivät ympärille kummastelemaan outoa tapahtumaa. Lopulta päätin siirtää häkkiä ja sain nostettua Mordredin takaisin sisälle murkinoimaan.
Muuten kaikki sujuu hyvin. Ruoka kelpaa ja poikaset voivat paksusti. Perheenlisäystä ei ole vielä tullut, Jolene ja Eliza joutuvat ainakin toistaiseksi hakemaan minulta huomiota surullisine silmineen. Tylsähän ressuille yksin tulee. Naveen taas näyttää yllättävän pirteältä, en poikaa uskaltanut ihan vielä käpälöidä, kun hän oli aiemmin viikolla juossut Suskiakin karkuun. Seura kyllä kelpasi ja hän tuli nuuhkimaan sormiani pariinkin kertaan, meinasin hieroa tuttavuutta ihan rauhassa ja katsoa jos rapsutukset kelpaisivat myöhemmin.
Ensimmäinen päivä on sujunut ongelmitta, muttei ihan kommeluksitta. Aamulla pelästyin kun Sanariksen häntä oli veressä - joka osoittautui olevan puolukkatahra eilisillan ateriasta. Sottapytty. Myöhemmin olin ruokkimassa Mikon rottia, jotka eivät kuulemma lähde häkistään vaikka sen jättäisikin hetkeksi auki. Mordred tosin oli asiasta eri mieltä, livahtaen häkin alle sillä välin kun putsasin poikien ruokakeppua. Pieni yritti omin avuin päästä takaisin häkkiin kavereiden tykö, tietysti pahimmasta mahdollisesta paikasta jonne en millään yltänyt. Häkin muut asukit kerääntyivät ympärille kummastelemaan outoa tapahtumaa. Lopulta päätin siirtää häkkiä ja sain nostettua Mordredin takaisin sisälle murkinoimaan.
Muuten kaikki sujuu hyvin. Ruoka kelpaa ja poikaset voivat paksusti. Perheenlisäystä ei ole vielä tullut, Jolene ja Eliza joutuvat ainakin toistaiseksi hakemaan minulta huomiota surullisine silmineen. Tylsähän ressuille yksin tulee. Naveen taas näyttää yllättävän pirteältä, en poikaa uskaltanut ihan vielä käpälöidä, kun hän oli aiemmin viikolla juossut Suskiakin karkuun. Seura kyllä kelpasi ja hän tuli nuuhkimaan sormiani pariinkin kertaan, meinasin hieroa tuttavuutta ihan rauhassa ja katsoa jos rapsutukset kelpaisivat myöhemmin.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Matkalla maailman ääriin
Tätä kirjoittaessa Vietnamiin lähtöön on puolisen vuorokautta. Nyt käynnissä ovat omat viimeiset touhuilut kotona ennen reissuun lähtöä. Jolene ja Eliza ovat mammailubokseissaan, ja etenkin Jolenella on jo komeat pesäviritelmät sielä. Ensikertalainen Eliza on selvästi huolettomampi valmistautuja, ja pesämateriaalit ovat vielä pitkin häkkiä.
Likkahäkissä kyllästyttiin keskellä seinää kaltereissa roikkuvaan ruokakippoon, ja se oli heitetty alas. Isolle laumalle tuossa oli selvästi liikaa akrobatiaa, vaikka toinen kuppi löytyi helpommasta kohtaa. Nyt kaikki ovatkin innolla uudella isolla kupilla, kuin kukaan rottalaisista ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään. Suloiset valehtelijat.
Seran poikueesta ei tarvitse enää stressata niin paljoa, kun tietää poikasmäärän olevan nyt varmasti emolle sopiva. Mikä on hyvä, nyt kun kotiin ei voi sitten varmistuspuheluita soitella. Tapsalle lisättiin eilen kirjoitusoikeudet blogiin, niin voin täältä sitten tarkastaa jos/kun likat synnyttävät. Samalla käytiin läpi sitten parisivuista hoito-ohjetta, johon koitin tiivistää koko kotona olevan lauman hoidon ja muutamia mahdollisesti tarpeellisia yhteystietoja. Toivon todella ettei mitään olennaista jäänyt kirjaamatta, vaikka sen varuiksi luin useampaan kertaan läpi ja vielä Mikoltakin sitä varmistelin.
Kohta vielä viimeinen kauppareissu, että kämpästä löytyy varmasti riittävästi murkinaa kaikille pienille. Ja jotain hoitajallekin, että jaksaa sitten paremmin pienten kanssa. Itse palailen maahan 9.1., siihen asti kämppä ja eläimet ovat Tapsan vastuulla.
Jolenen mammailuboksi |
Eliza yksiössään |
Kohta vielä viimeinen kauppareissu, että kämpästä löytyy varmasti riittävästi murkinaa kaikille pienille. Ja jotain hoitajallekin, että jaksaa sitten paremmin pienten kanssa. Itse palailen maahan 9.1., siihen asti kämppä ja eläimet ovat Tapsan vastuulla.
tiistai 27. joulukuuta 2011
Karsinta ja valmistautumista babyboomiin
Janinalta saatu pieni rottariipus |
Tänään myös karsittiin Seran poikue. Poikueeseen päädyttiin jättämään lopulta kuusi muksua, joista Janina kaavailee itselleen kotiin yhtä essex poikaa ja yhtä yksiväristä naarasta. Itse koitan olla sortumatta yhteenkään, että on sitten enemmän tilaa jättää poikasia Jolenen ja Elizan poikueista, jos kaikki menee nyt hyvin. Pitää vain koittaa olla liikoja ihastumatta, ja pitää mielessä, että niistä mitä Janinalle jää saa kyllä itsekin sitten poikasia kotiin myöhemmin tai urosta lainaan. Kummallakin kun on kuitenkin mahdollisuus pitää rajallinen määrä eläimiä, niin ei kannata molempien häkkejä samoista poikueista täyttää.
Seran muksut 8vrk |
Naaraaslaumassa on myös ollut tänään pientä levottomuutta, kun Eliza selvästi etsii rauhallista pesäpaikkaa ja äkseerää muksuille jos ne änkevät samaan. Tänään onkin sitten ohjelmassa laittaa Jolenelle ja Seralle synnytysboksit kuntoon. Saa Elizakin sitten kaipaamansa oman rauhan.
maanantai 26. joulukuuta 2011
Kotona taas
Eliza, Marika & Leona |
Häkeille tullessa kaikki rynnivät luukuille vastaan, ja etenkin naarashäkillä hyöky oli melkoinen nyt kun naaraita on se kahdeksan laumassa. Jolenella ja Elizalla maha näytti kuitenkin kummallakin sellaiselta, että niille täytyy huomenna omat yksiöt laittaa. Kaikki tälle vuodelle suunnitellut poikueet taitavat sittenkin toteutua, vaikkakaan ei ehkä täysin alkuperäisten suunnitelmien mukaan.
Elise, Muhku, Sarys & Marika |
Huomenna Janina ja Saija tulevat sittenkin kummatkin rottia katsomaan, ja samalla sitten karsitaan Seran poikue. Naveenin kunto kanssa itseä mietityttää, niin on kiva päästä siitä muiden mielipiteitäkin kuulemaan.
Seran muksut |
Leona, Elise & Sarys |
Marika & Jolene |
Tortok, Valdur & Sanaris |
Tortok, Sanaris & Valdur |
Etärottailua
Miun ollessa yhä kaukana poissa Tampereella tämän päivän iltaan tai huomiseen aamupäivään, Mikko on pitänyt miua ajantasalla kodin tapahtumista lähettämällä kuvia sähköpostiin. Delilahin muksut tuntuvat saavan koko ajan enemmän aikuisten elkeitä niiden opetellessa kuinka rottalaumassa käyttäydytään. Seran muksut alkavat puolestaan kasvattaa turkkia, ja ainakin kuvista näyttäisi että koko poikue on russian blueta joko essexinä tai selfinä, kuten Janina oli arvellutkin. Essexit tuntuvat olevan vähemmistössä. Huomenna sitten viimeistään näkee itsekin taas muksut, ja Janina tulee niitä kanssa katsomaan. Ei millään malttaisi odottaa - minkä etenkin sisko on joutunut huomaamaan rottajuttujen määrässä. Äitikin jo huolestui olenko mie malttanut Mikolle edes hyviä jouluja toivottaa eläinlauman kuulumisten kyselemisiltä.
Tähänkin alkuun ajattelin kuvista muutamia laittaa, että muutkin pääsevät pienten kasvua seuraamaan. Jostain syystä en kuitenkaan saanut tällä koneella tallennettua kuvia sähköpostista koneelle sellaisessa muodossa, että blogger olisi ne tunnistanut. Eli kuvia on luvassa vasta kotikoneelle päästyä koko kuluneen viikon edestä.
Tähänkin alkuun ajattelin kuvista muutamia laittaa, että muutkin pääsevät pienten kasvua seuraamaan. Jostain syystä en kuitenkaan saanut tällä koneella tallennettua kuvia sähköpostista koneelle sellaisessa muodossa, että blogger olisi ne tunnistanut. Eli kuvia on luvassa vasta kotikoneelle päästyä koko kuluneen viikon edestä.
lauantai 24. joulukuuta 2011
Rauhallista joulua!
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille sekä heidän mahdollisille siimahännille ja karvatassuille. Erityisellä lämmöllä kaikille kasvatinomistajille sekä kanssaharrastajille, jotka ymmärtävät rotakkaita juttuja silloinkin kun muut eivät. Sekä niille rakkaille läheisille, jotka lukevat tätä blogia siitä huolimatta, että eivät aina miun arjen rottamaisuuksia ymmärrä.
perjantai 23. joulukuuta 2011
Kuulumisia kotoa
Tampereella jouluvalmistelut jatkuvat, ja niin kovin kuin sitä tykkääkin joulua touhuta ja on mitä ihanin nähdä rakkaita ihmisiä joita harvemmin näkee, ajatukset eksyvät vähän väliä kodin suuntaan. Rottalaisille on jo valmiiksi haettuna äidin lähieläinkaupasta iso tuliaispussi, ja Mikon kanssa käydyt puhelinkeskustelut keskittyvät pitkälti pienten kuulumisiin. Sekä omien isojen pienten, että muksujen.
Seran poikasistakin on pakko koettaa puhelimessa värejäkin jo udella, kun ei malta odottaa välipäiviin asti että näkee millaisia muksuja pesästä löytyy. Ja tietysti vielä tärkeämpänä, onko kaikilla maitoa mahoissa ja miltä emo näyttää, nyt kun poikuetta ei ole vielä karsittu. Siltä osin kaikki on kuulemma kuitenkin kunnossa, ja Sera on emona hyvin saman oloinen kuin Miniata oli aikoinaan: hyvin huolehtivainen, joka hoitaa muksunsa ihan viimeisen päälle hyvin. Imettää ja peittelee, ettei kellään vain tule nälkä tai vilu. Piti kuitenkin Mikolta jo kuviakin pyytää.
Näin Tampereelta käsin voi onneksi vielä hyvin soitella, mutta sitten kun ensiviikolla Vietnamiin karataan, ei sitäkään voi oikein tehdä. Pitää vain antaa Tapsalle kirjoitusoikeudet blogiin, ja toivoa että hän jotain pienistä päivittää, kun hotellin aulassa on luvattu olevan nettiyhteys. Vaikka Mikosta onkin vähän huvittavaa reissata maailman toiselle puolelle katsomaan netistä mitä kotiin kuuluu. Mutta kroonisen matkakuumeen ohella miussa asuu hyvin kotirakas ihminen, joka viihtyy paremmin kuin hyvin omassa kämpässä rottahäkkien keskellä. Ja etenkin rottien ja muiden lemmikkien keskellä.
Seran poikasistakin on pakko koettaa puhelimessa värejäkin jo udella, kun ei malta odottaa välipäiviin asti että näkee millaisia muksuja pesästä löytyy. Ja tietysti vielä tärkeämpänä, onko kaikilla maitoa mahoissa ja miltä emo näyttää, nyt kun poikuetta ei ole vielä karsittu. Siltä osin kaikki on kuulemma kuitenkin kunnossa, ja Sera on emona hyvin saman oloinen kuin Miniata oli aikoinaan: hyvin huolehtivainen, joka hoitaa muksunsa ihan viimeisen päälle hyvin. Imettää ja peittelee, ettei kellään vain tule nälkä tai vilu. Piti kuitenkin Mikolta jo kuviakin pyytää.
Näin Tampereelta käsin voi onneksi vielä hyvin soitella, mutta sitten kun ensiviikolla Vietnamiin karataan, ei sitäkään voi oikein tehdä. Pitää vain antaa Tapsalle kirjoitusoikeudet blogiin, ja toivoa että hän jotain pienistä päivittää, kun hotellin aulassa on luvattu olevan nettiyhteys. Vaikka Mikosta onkin vähän huvittavaa reissata maailman toiselle puolelle katsomaan netistä mitä kotiin kuuluu. Mutta kroonisen matkakuumeen ohella miussa asuu hyvin kotirakas ihminen, joka viihtyy paremmin kuin hyvin omassa kämpässä rottahäkkien keskellä. Ja etenkin rottien ja muiden lemmikkien keskellä.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Joulunviettoon Tampereelle
Tänään tuli sitten pakattua lahjakassi kainaloon ja suunnattua Tampereelle joulun viettoon. Vähän ehkä haikein mielin: muksujen ollessa pieniä ei koskaan malttaisi olla kauaa poissa kotoa, vaikka kuinka tietää pienten olevan hyvissä käsissä. Mikkokin sai hoito-ohje kertauksen varmaan miljoonannen kerran, muutamin pienin lisäyksin koskien tämänhetkistä poikastilannetta.
Seran poikueen karsiminen päädyttiin jättämään siihen kun palaan kotiin, ellei poikasten tai emon kunto vaadi karsimista aiemmin, jolloin Janina on puhelinsoiton päässä. Aamulla pesää tarkastaessa päädyin kuitenkin karsimaan muksuista jo pari, kun ne olivat sisaruksiinsa verraten selvästi pienempiä ja kuivempia. Huomasin samalla tehneeni laskuvirheen poikasmäärän kanssa - poikasia kun jäi kahden karsimisen jälkeenkin vielä kuusitoista. Noin pienillä muksuilla näkyy onneksi selkeät maitomahat, eli Mikonkin on helppo tarkastaa, että kaikki pienet ovat varmasti saaneet ruokaa. Silti sitä tahtoisi olla itse kotona varmistamassa asian.
Delilahin muksuista naaraat touhuavat likkalaumassa jo kuin vanhat tekijät. Muksut tulevat luukulle vastaan yhdessä vanhempien rottien kanssa, ja koettavat varastaa koko Nutri-plus -tuubin itselleen. Tästä rohkaistuneena hetken jo mietin pikkupoikia Naveenin seuraksi, kun herra on ollut kovin hukassa olevan oloinen ilman yhtään rottaseuralaista. Yhden illan tarkkailun perusteella koin kuitenkin varmemmaksi pitää pikkupojat omana laumanaan: neljä riekkuvaa kakaraa on sevästi Naveenille liikaa. Naveen päätyi epävarmana kurmuuttamaan pikkupoikia hieman turhan kovakouraisesti sekä hengästymään selvästi itse, ja pikkupojat pelkäsivät Naveenin reaktiota. Naveenin turhan kovan rasittamisen välttämiseksi sekä pikkupoikien luottavaisen uteliaisuuden säilyttämiseksi luovuin sitten yhdistämisajatuksesta. Lauma kun olisi ollut joka tapauksessa tilapäinen pikkupoikien odottaessa muuttoa omiin uusiin koteihinsa. Pikkupojat eivät tunnu olevan moksiskaan aikuisen esikuvan puuttumisesta, mutta Naveen käy hieman sääliksi. Kuinka sitä nyt toivoisikaan että olisi tarjota sen kaltaiselle rauhalliselle herrasmiehelle joku steriili naaras pysyväksi asuinkumppaniksi. Tai sitten hyvin rauhallinen nuori uros.
Nyt Tampereella on alettu ahkeroida joulua: tänään tehtiin laatikot, palapaisti ja pipareita, ja kinkkukin on jo yötä vasten uunissa. Huomenna on vuorossa kuusen haku (sekä arvontapaketin postitus). Ajatukset eksyvät silti vähän väliä oman lauman luo - palapaistilihoja siivotessakin rääppeet tuli kerättyä rottia varten pussiin. Saavat sitten tuliaisia. Mikoltakin olen ehtinyt varmaan jo kahteen otteeseen varmistaa mikä kotona on tilanne. Nyt joulun aikaan pitää sitten kirjalliset hoito-ohjeetkin Tapsaa varten kirjoittaa - hänen vastuullaan kun tulevat rottien ohella olemaan myös viiriäiset, käärmeet ja pygmi. Kotona keittiöntaso on jo nyt täynnä erilaisia puuroaineksia, pilttejä ja kissanruokia.
---
Kirjoitin yön ratoksi pitkät pätkät myös hoito-ohjeen ruokintakohtaan. Onnistuin kuitenkin hävittämään koko tekstin juuri sellaisena kertana, kun Blogger ei jostain syystä ollut tallentanut automaattisesti mitään luonnosta siitä. Lisäilin sitten kuitenkin jotain kuvia hoito-ohjeeseen, kun en jaksanut lähteä kyseistä tekstiä uudelleen kirjoittamaan. Joku toinen päivä sitten.
Seran poikueen karsiminen päädyttiin jättämään siihen kun palaan kotiin, ellei poikasten tai emon kunto vaadi karsimista aiemmin, jolloin Janina on puhelinsoiton päässä. Aamulla pesää tarkastaessa päädyin kuitenkin karsimaan muksuista jo pari, kun ne olivat sisaruksiinsa verraten selvästi pienempiä ja kuivempia. Huomasin samalla tehneeni laskuvirheen poikasmäärän kanssa - poikasia kun jäi kahden karsimisen jälkeenkin vielä kuusitoista. Noin pienillä muksuilla näkyy onneksi selkeät maitomahat, eli Mikonkin on helppo tarkastaa, että kaikki pienet ovat varmasti saaneet ruokaa. Silti sitä tahtoisi olla itse kotona varmistamassa asian.
Delilahin muksuista naaraat touhuavat likkalaumassa jo kuin vanhat tekijät. Muksut tulevat luukulle vastaan yhdessä vanhempien rottien kanssa, ja koettavat varastaa koko Nutri-plus -tuubin itselleen. Tästä rohkaistuneena hetken jo mietin pikkupoikia Naveenin seuraksi, kun herra on ollut kovin hukassa olevan oloinen ilman yhtään rottaseuralaista. Yhden illan tarkkailun perusteella koin kuitenkin varmemmaksi pitää pikkupojat omana laumanaan: neljä riekkuvaa kakaraa on sevästi Naveenille liikaa. Naveen päätyi epävarmana kurmuuttamaan pikkupoikia hieman turhan kovakouraisesti sekä hengästymään selvästi itse, ja pikkupojat pelkäsivät Naveenin reaktiota. Naveenin turhan kovan rasittamisen välttämiseksi sekä pikkupoikien luottavaisen uteliaisuuden säilyttämiseksi luovuin sitten yhdistämisajatuksesta. Lauma kun olisi ollut joka tapauksessa tilapäinen pikkupoikien odottaessa muuttoa omiin uusiin koteihinsa. Pikkupojat eivät tunnu olevan moksiskaan aikuisen esikuvan puuttumisesta, mutta Naveen käy hieman sääliksi. Kuinka sitä nyt toivoisikaan että olisi tarjota sen kaltaiselle rauhalliselle herrasmiehelle joku steriili naaras pysyväksi asuinkumppaniksi. Tai sitten hyvin rauhallinen nuori uros.
Nyt Tampereella on alettu ahkeroida joulua: tänään tehtiin laatikot, palapaisti ja pipareita, ja kinkkukin on jo yötä vasten uunissa. Huomenna on vuorossa kuusen haku (sekä arvontapaketin postitus). Ajatukset eksyvät silti vähän väliä oman lauman luo - palapaistilihoja siivotessakin rääppeet tuli kerättyä rottia varten pussiin. Saavat sitten tuliaisia. Mikoltakin olen ehtinyt varmaan jo kahteen otteeseen varmistaa mikä kotona on tilanne. Nyt joulun aikaan pitää sitten kirjalliset hoito-ohjeetkin Tapsaa varten kirjoittaa - hänen vastuullaan kun tulevat rottien ohella olemaan myös viiriäiset, käärmeet ja pygmi. Kotona keittiöntaso on jo nyt täynnä erilaisia puuroaineksia, pilttejä ja kissanruokia.
---
Kirjoitin yön ratoksi pitkät pätkät myös hoito-ohjeen ruokintakohtaan. Onnistuin kuitenkin hävittämään koko tekstin juuri sellaisena kertana, kun Blogger ei jostain syystä ollut tallentanut automaattisesti mitään luonnosta siitä. Lisäilin sitten kuitenkin jotain kuvia hoito-ohjeeseen, kun en jaksanut lähteä kyseistä tekstiä uudelleen kirjoittamaan. Joku toinen päivä sitten.
Blogiarvonta ratkennut
Osallistumisaika blogiarvontaan umpeutui keskiyöllä, joten nyt on tullut aika julkistaa voittaja. Jokaiselle osallistuneelle varattiin paperiarpa, jotka sekoitettiin jouluisessa pingviinipussissa. Arpojen joukosta nousi nimi Silja. Onnittelut voittajalle :) Voittajalle lähtee sähköpostia ja tavarapaketti lähtee matkaan heti postiosoitteen saatuani.
Paketti lähtee matkaan yllätyksenä, mutta paketin ehdittyä voittajalle asti, julkaistaan sen sisältö toki blogissakin.
Arvat matkalle pussiin |
Nimi nousee pussista |
Yritys kuvata paperilappua hämärässä |
Paketti lähtee matkaan yllätyksenä, mutta paketin ehdittyä voittajalle asti, julkaistaan sen sisältö toki blogissakin.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Råttia
Janinan poika |
Reissun aikana likkahäkkiin saatiin valkea joulu |
Tax free ostoksiin tuli myös käytettyä paljon suunniteltua enemmän rahaa. Pääosin makeisiin, mutta tuli laivasta sitten Tiinan kanssa roudattua myös iso määrä alkoholia ja savukkeita. Tuliaisiksi ja kuriirointina Saijalle. Niistä kyllä vähän hytissä keskenämme naureskeltiin, kun oltiin juuri juteltu siitä, kuinka kumpikaan ei pahemmin alkoholia käytä eikä ainakaan polta - ei taatusti, ja silti hytti täynnä moisia paheita.
Seran muksut 1vrk |
maanantai 19. joulukuuta 2011
Pesässä piippaa
Ehdin nukkua muutaman tunnin, ja sinä aikana Sera oli synnyttänyt. Pesästä kuuluu pientä piipitystä, ja emo vaikuttaa pirteältä. Pesäntarkistus on vuorossa sitten laivalta palattua, sen ajan mamma saa olla vielä täysin rauhassa jälkikasvunsa kanssa.
Pieniä mullistuksia
Tänään Delilahin toive toteutui, ja neiti pääsi muuttamaan takaisin omaan laumaansa kahdeksan hulivilin keskeltä. Täysin eroon ei neiti kuitenkaan pienistä päässyt, vaan päädyin palauttamaan neidin laumaan tyttäriensä kera. Linnean jälkeen lauma on ollut taas toimiva ja rauhallinen, joten pienet uskalsi laittaa sinne luottavaisin mielin rottamaisuuksia opettelemaan. Sarys ja Leonakin ovat jäämässä kotiin tammikuun lopulle saakka, ennenkuin niiden matka jatkuu Tampereelle, joten nekin saavat touhuta muiden mukana siihen asti. Uusien laumajäsenien kunniaksi häkki sai myös uuden sisustuksen.
Hetken vanhemmat neidit pikkuisia ihmettelivät, mutta sitten ne mahtuivat jo samaan koppiin päikkäreille. Harmi vain ettei siinä kohtaa ollut kameraa, kun Marika ja Muhku makasivat vierekkäin niin että kummankin päät näkyivät oviaukosta. Pienillä isossa häkissä riitti paljon ihmettelemistä, joskin pian vanhemmista otettiin jo mallia kulkureittejä suunniteltaessa.
Pikkupojat saivat jäädä oranssiin poikashäkkiin nelistään totuttelemaan elämää ilman emoa. Varsin rennosti pojatkin tuntuvat muutoksen kyllä ottavan, kun vieressä on kuitenkin veljet joiden kanssa käydä kasatorkuille.
Eilisen leffaillan lomassa sain Ellulta apua myös työpöydän kasaamiseen, ja nyt miulla on vihdoinkin looginen paikka kaikilla gradukirjoille ja papereille. Kuitenkin sopivasti rottahäkkien välissä, ja vielä niin että likkojen häkin sivuluukku on juuri työpöydälle päin. On sitten kirjoitustöiden lomassa helppo rottalaisiakin huomata, ja harhautua siitä mitä koneella on kulloinkin tekemässä. Vielä pitää jokin namirasia työpöydälle virittää rottalaisien lahjomiseen ;)
Muksuista tuli myös napsittua uusia yksilökuvia poikuesivua varten, josta löytyykin nyt sitten jokaisesta oma kuvansa. Poikuesivun pikkukuvat saa klikkaamalla isommiksi :)
Aamulla sitten suunta kohti Ruotsin laivaa.
Likkojen linna uudessa asussaan |
Häkin sivuluukku |
Pikkupojat saivat jäädä oranssiin poikashäkkiin nelistään totuttelemaan elämää ilman emoa. Varsin rennosti pojatkin tuntuvat muutoksen kyllä ottavan, kun vieressä on kuitenkin veljet joiden kanssa käydä kasatorkuille.
Eilisen leffaillan lomassa sain Ellulta apua myös työpöydän kasaamiseen, ja nyt miulla on vihdoinkin looginen paikka kaikilla gradukirjoille ja papereille. Kuitenkin sopivasti rottahäkkien välissä, ja vielä niin että likkojen häkin sivuluukku on juuri työpöydälle päin. On sitten kirjoitustöiden lomassa helppo rottalaisiakin huomata, ja harhautua siitä mitä koneella on kulloinkin tekemässä. Vielä pitää jokin namirasia työpöydälle virittää rottalaisien lahjomiseen ;)
Oman tilan valtausta rottien keskellä |
Muksuista tuli myös napsittua uusia yksilökuvia poikuesivua varten, josta löytyykin nyt sitten jokaisesta oma kuvansa. Poikuesivun pikkukuvat saa klikkaamalla isommiksi :)
Sarys oli kovin kiireisellä tuulella |
Valdurin hännänpääposeeraus kaadetun kortin kera |
Sanaris |
lauantai 17. joulukuuta 2011
Koko lauma kotona taas
Eliza & Jolene: tytär ja emo |
Marika |
Mutta tuota reissua ennen on vielä Ruotsin reissu ja joulu. Janina jätti tänne boksin hänelle tulossa olevaa rex black urosta varten, niin mie lupasin sitten siinä pojan hänelle huolehtia. Joulun tuloon on puolestaan tullut varauduttua pienin askarteluin, ja viime hetkellä päätin väsätä pari rottamaisempaakin lahjusta. Lahjabudjekti kun on päässyt tänä vuonna jo valmiiksi riistäytymään käsistä, kun aloitin lahjojen hankinnan hyvissä ajoin, ja ajan kanssa pyöriessä löytyy aina jotain kivaa. Mutta eipä tämä sinänsä muista kuukausista poikkea: aina tili tahtoo haihtua loppukuuta kohden. Tänä vuonna päätin myös hankkia oudon joululahjan itselleni: raivasin makuuhuoneeseen tilaa työpödälle ja tuolille, niin että pääsen kirjoittamaan gradua ihan oikean pöydän ääreen sohvannurkkaan sijoitetun vanhan akvaariotason sijaan. Yleensä kun raivaan tilaa vain uusille häkeille tunkien omia tavaroitani varastoon niiden tieltä (nytkin gradukirjat ovat sijoitettuna kätevästi sängynaluslaatikkoon Critterin alle).
perjantai 16. joulukuuta 2011
Blogiarvonnan viimeiset päivät
Blogiarvonta on käynnissä vielä nyt alkavan viikonlopun yli aina tiistaihin asti. Arvontaviestin kuitenkin jo hautauduttua monen viestin taakse, tämä toimikoon siitä muistutuksena, etteivät viime aikaiset höpinäni blokkaa osallistumista keltään joka täällä enemmän harvakseltaan käy. Mikäli kiinnostusta osallistua rottatavaroiden arvontaan löytyy, muttet ole vielä sitä tehnyt, ohjeet arvontaan osallistumisesta löytyy siis tämän linkin takaa.
Onnea arvontaan kaikille jo osallistuneille, sekä mahdollisille uusille osanottajille!
Onnea arvontaan kaikille jo osallistuneille, sekä mahdollisille uusille osanottajille!
torstai 15. joulukuuta 2011
Aikuisia rottia ilmassa leijuvan babyboomin keskellä
Marika kurkkii |
Miun tällä hetkellä ainoa uros Naveen on yhä Tiinan luona Mustikka-nimisen rottaneiden seurana. Pari on viihtynyt koko ajan mainiosti keskenään, eikä Penan sairastelun ja kuoleman myötä minulla ole ollut täällä pojalle rottaseuraa välittömästi tarjota, niin sillä herra on saanut pitkittää vierailuaan. Naveenin paluu on kuitenkin sovittu nyt perjantaiksi, koska Mustikan synnytysajankohta lähestyy, eikä paria voi toki sitten enää yhdessä pitää. Samalla sitten Janinalla ja minulla on tiedossa keskustelua siitä, miten pojan kanssa edetään, nyt kun kumpikin tulee näkemään sen kunnon. Rauhallisen naaraan kanssa poju on mennyt nyt ok epäillyistä sydänhäiriöistä huolimatta, mutta tässä kohtaa on hankala sanoa, miten herra vaikkapa riekkuvia kakaroita tai kurittomia teinejä kestäisi. Rauhallista naarasta herralle kun ei voi valitettavasti vakituiseksi eläinkumppaniksi antaa, vaikka sellainen ehkä tuolle rauhalliselle herrasmiehelle mieluisinta seuraa olisi. Yksinkin kun seurankaipuista rottaa olisi sääli pitää.
Naaraista Eliza on yhä Janinan luona. Neidillä ei ole näkynyt nyt kiimaa kymmenennen päivän jälkeen, eikä se päästä enää urosta lähelle, joten nyt elätellään kovasti toiveita tammikuun alun pienokaisista. Muksuilla kun olisi laskettu aika uudenvuodenyönä, tai pari päivää sen jälkeen. Eliza palaa Naveenin tavoin kotiin perjantaina. Jouluksi neiti pääsee vielä Marikan ja Jolenen seuraan ennen omaan yksiöön muuttamista.
Jolene takaisin kotihäkissä |
Marika ja Jolene taas yhdessä |
Sera omassa yksiössään |
Delilah kurkistaa kuka häkin ovelle tuli |
Marika |
Mutta eiköhän tilanne tästä taas alkuvuoden mittaan rauhoitu. Jolenekin kun jää eläkkeelle viimeistään tämän poikueen jälkeen, ja ellei se ole nyt kantavana, ei sille enää urosta uudelleen yritetä. Isabeau alias Muhku ja Elise muuttavat myös piakkoin naaraslaumaan. Laumarakenne on siis palaamassa kohti tutumpaa: niin että lisääntymisikäisten joukossa on myös vanhempaa leidiä katsomassa junnujen perään, sekä kasvavia kakaroita innostamassa joskus vanhempiakin leikkimään.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Sittenkin kantavana?
Seran maha |
Mikäli kaikki aiotut poikueet nyt toteutuvatkin, täällä on tiedossa melkoista babyboomia vuodenvaihteessa. Tavallaan se olisi hyvin toivottavaa: jokainen yhdistelmä kun on toivottu ja suunniteltu. Tavallaan kuitenkin vähän pelottavaakin: meillä ei ole ollut koskaan yhtä montaa poikuetta kerralla rotilla, ja Elizankin uskaltauduin astuttamaan jo nyt pitkälti sillä, että alkoi näyttämään että sekä Sera että Jolene eivät yrityksistä huolimatta tulleet kantaviksi. Tapsaa on kyllä jo ennalta varoitettu, että täällä on pahimmillaan neljä poikuetta meidän reissun aikana, ja varmistettu että rottatietämystä omaavaa apua on tarvittaessa saatavilla. Janina lupasi karsinnatkin tarvittaessa hoitaa, jos nyt sattuisi käymään niin, että joku/jotkut neideistä päättäisivät pyöräyttää isokoisen poikueen heti meidän reissun alkupuolella.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Muksujen uusi järjestys
Muksuhäkki, kiipeilyköydet vasta tulossa. |
Muksujen hereillä ollessa häkki täyttyy kuhinasta ja vilskeestä, kun pienet vintiöt haluavat tutkia ja nähdä kaiken, ja maistaa kaikkea uutta. Kättäkin on tutkimassa heti vähintään viisi pientä kuonoa, kun sen häkkiin laittaa. Suloisinta on silti se, kun kädelle kavutaan joskus ihan vain päikkäreitä viettämään: onhan se suojaisa ja lämmin. Nykyään silti ainoa keino nähdä koko poikue kerralla on nostaa pienet kuljetusboksiin. Muuten vähintään pari muksuista on kopissa painimassa, kolmas tasolla, neljäs livahtanut hihaan ja loput ihmettelemässä jotain muuta.
Muksut tutkimassa |
Kopin takana on koppia kivempi loikoa |
maanantai 12. joulukuuta 2011
Raadollinen puoli
Viime aikoina osa blogipostauksista on ollut sairastelujen ja tappeluiden johdosta synkempiä. Kuvanneet sitä kun kaikki ei menekään suunnitellusti tai hyvin. Niistä seuraa sitten se rottaharrastuksen raadollinen puoli, eli se kun on tehtävä päätöksiä siitä, mitä eläinten ruumiille tekee. Tästä en alkuun ajatellut postauksiin mitään laittaa, mutta kai tämä menee samassa kategoriassa kuin karsintakin: kun eläimiä on useampi ja kasvattaa, joutuu myös useammin tekemisiin kuolemien kanssa. Ja kun sitä käyttää blogia myös yhden tarinan kertomiseen kasvatuksen alusta, kuuluu kai siihen tarinaan myös luku kuoleman jälkeisestä.
Nuorempana minulle oli kauhean tärkeää päästä hautaamaan kaikki kuolleet, mukaan lukien pari päiväisenä kuolleet jyrsijänpoikaset. Mikäli hautaaminen ei jäisen maan takia onnistunut, säilöttiin ruumiit pakkaseen odottamaan kevättä. Tai käytännössä ennemmin pakkasen puolella olevaan ulkovarastoon tms., kun äiti ei tahtonut lemmikkivainaita elintarvikkeiden sekaan. Etenkin kun talven aikana lemmikkivainaita saattoi tulla useampi, kun jo kotikotona asuessa jyrsijämäärä nousi paikoitellen päälle pariinkymmeneen, vaikkei miulla rottia vielä silloin niin paljon ollutkaan. Vanhemmat välillä kyllä ehdottivat lemmikkijyrsijän nakkaamista roskiin tai kompostiin, mitä protestoin ankarasti. Niinpä he sitten kiltisti jatkoivat vainajien säilyttämistä sekä hautojen kaivamista.
Toiselle paikkakunnalle kerrostaloon muutto ja käärmeharrastuksen aloittaminen muuttivat suhtautumistani lemmikkivainajiin. Enää ei ollut omaa pihaa mihin haudata, ja hautaaminen alkoi tuntua omasta vinkkelistä käsin hieman haaskuulta - hyvän ruuan heittämiseltä roskikseen. Vaikka kyllä sitä hetken pyöritteli ajatusta kuolleen kanin pakkaamisesta helteisenä päivänä useammaksi tunniksi linja-autoon, että pääsisi hautaamaan sen muiden lemmikkien viereen. Mieluummin sitä kuitenkin näkee ruuaksi päätyvän eläimen jolla tietää olleen hyvän elämän, kuin vartavasten kyseistä käyttöä varten kasvatetun ulkolaisen tukkueläimen, joten sitä päätti muuttaa toimintatapaa. Niinpä nekin eläimet jotka eivät olleet sopivan kokoisia omille käärmeille alkoivat siirtyä kuoltuaan pakkasen puolelle. Kuitenkin sitä sai pian huomata, ettei ajatuksen toteuttaminen ollut käytännössä yhtä helppoa kuin ajatustasolla: moni isomman käärmeen omistaja ei ollut halukas hakemaan muutamaan yksittäistä rottaa, eikä eläinsuojeluyhdistyskään suostunut niitä sielä oleville käärmeille ruuaksi ottamaan, kun vieroksuivat ajatusta lemmikkien syöttämisestä käärmeille. Eli raatojen saaminen hyötykäyttöön tahtoi kaatua siihen, ettei kellään tutuista ollut niin isoa käärmettä, että se aikuista rottaa tai kääpiökania söisi.
Nyt tähän käytännön ongelmaan löytyi kuitenkin yksi ratkaisu: yhdistimme pakastimiemme sisällöt toisen paikallisen kasvattajan kanssa. Sattumalta kun vain tuli puheeksi, että kummaltakin taas useampia kuolleita pakkasen puolelta löytyy. Niinpä laadimme matelijafooruminpuolelle yhteisilmoituksen, jonka kautta löytyi jopa useampi kiinnostunut ostajaehdokas. Eli sen lisäksi että sai vainajat luovutuksi hyötykäyttöön, sai vielä bonuksena pientä ruokarahaa jota käyttää elossa olevien hyväksi. Pena puolestaan pienempänä matkasi lopetuksen jälkeen veljensä kera ystävän käärmeelle. Ystävä kiitteli että kyseistä kokoa on välillä kaupoistakin vaikea löytää, eli toisten liian aikainen lähtö koitui ainakin jollekin sitten eduksi.
Ystävät välillä pakastimessa olevia raatoja ja raatokauppaa jaksavat kummeksua (joskun kun noita itselle liian isoja kun onnistuu vaihtamaan päittäin omille käärmeille sopivaan ruokaan). Itselle siitä on tullut harrastuksen luonnollinen nurjapuoli. Lemmikkien lopetukset tuntuvat edelleen yhtä pahalle, ja rakkaita tulee yhä usein ikävä. Lopetustilanteen jälkeen kun pahimmat itkut on itketty vain keskitytään sitten elossa oleviin: jäljelle jääneisiin rakkaisiin lemmikkeihin, ja toisille tärkeisiin käärmeisiin, joille he etsivät sopivaa ravintoa. Pakatessa pakasteita hakijan matkaan pussiin olo on kuitenkin usein haikea: mieli täyttyy muistoista lemmikin kanssa vietystä ajasta, mutta samalla on tyytyväinen että lemmikki voi vielä poismenonsa jälkeen tehdä yhden palveluksen jollekin toiselle eläimelle.
Nuorempana minulle oli kauhean tärkeää päästä hautaamaan kaikki kuolleet, mukaan lukien pari päiväisenä kuolleet jyrsijänpoikaset. Mikäli hautaaminen ei jäisen maan takia onnistunut, säilöttiin ruumiit pakkaseen odottamaan kevättä. Tai käytännössä ennemmin pakkasen puolella olevaan ulkovarastoon tms., kun äiti ei tahtonut lemmikkivainaita elintarvikkeiden sekaan. Etenkin kun talven aikana lemmikkivainaita saattoi tulla useampi, kun jo kotikotona asuessa jyrsijämäärä nousi paikoitellen päälle pariinkymmeneen, vaikkei miulla rottia vielä silloin niin paljon ollutkaan. Vanhemmat välillä kyllä ehdottivat lemmikkijyrsijän nakkaamista roskiin tai kompostiin, mitä protestoin ankarasti. Niinpä he sitten kiltisti jatkoivat vainajien säilyttämistä sekä hautojen kaivamista.
Toiselle paikkakunnalle kerrostaloon muutto ja käärmeharrastuksen aloittaminen muuttivat suhtautumistani lemmikkivainajiin. Enää ei ollut omaa pihaa mihin haudata, ja hautaaminen alkoi tuntua omasta vinkkelistä käsin hieman haaskuulta - hyvän ruuan heittämiseltä roskikseen. Vaikka kyllä sitä hetken pyöritteli ajatusta kuolleen kanin pakkaamisesta helteisenä päivänä useammaksi tunniksi linja-autoon, että pääsisi hautaamaan sen muiden lemmikkien viereen. Mieluummin sitä kuitenkin näkee ruuaksi päätyvän eläimen jolla tietää olleen hyvän elämän, kuin vartavasten kyseistä käyttöä varten kasvatetun ulkolaisen tukkueläimen, joten sitä päätti muuttaa toimintatapaa. Niinpä nekin eläimet jotka eivät olleet sopivan kokoisia omille käärmeille alkoivat siirtyä kuoltuaan pakkasen puolelle. Kuitenkin sitä sai pian huomata, ettei ajatuksen toteuttaminen ollut käytännössä yhtä helppoa kuin ajatustasolla: moni isomman käärmeen omistaja ei ollut halukas hakemaan muutamaan yksittäistä rottaa, eikä eläinsuojeluyhdistyskään suostunut niitä sielä oleville käärmeille ruuaksi ottamaan, kun vieroksuivat ajatusta lemmikkien syöttämisestä käärmeille. Eli raatojen saaminen hyötykäyttöön tahtoi kaatua siihen, ettei kellään tutuista ollut niin isoa käärmettä, että se aikuista rottaa tai kääpiökania söisi.
Nyt tähän käytännön ongelmaan löytyi kuitenkin yksi ratkaisu: yhdistimme pakastimiemme sisällöt toisen paikallisen kasvattajan kanssa. Sattumalta kun vain tuli puheeksi, että kummaltakin taas useampia kuolleita pakkasen puolelta löytyy. Niinpä laadimme matelijafooruminpuolelle yhteisilmoituksen, jonka kautta löytyi jopa useampi kiinnostunut ostajaehdokas. Eli sen lisäksi että sai vainajat luovutuksi hyötykäyttöön, sai vielä bonuksena pientä ruokarahaa jota käyttää elossa olevien hyväksi. Pena puolestaan pienempänä matkasi lopetuksen jälkeen veljensä kera ystävän käärmeelle. Ystävä kiitteli että kyseistä kokoa on välillä kaupoistakin vaikea löytää, eli toisten liian aikainen lähtö koitui ainakin jollekin sitten eduksi.
Ystävät välillä pakastimessa olevia raatoja ja raatokauppaa jaksavat kummeksua (joskun kun noita itselle liian isoja kun onnistuu vaihtamaan päittäin omille käärmeille sopivaan ruokaan). Itselle siitä on tullut harrastuksen luonnollinen nurjapuoli. Lemmikkien lopetukset tuntuvat edelleen yhtä pahalle, ja rakkaita tulee yhä usein ikävä. Lopetustilanteen jälkeen kun pahimmat itkut on itketty vain keskitytään sitten elossa oleviin: jäljelle jääneisiin rakkaisiin lemmikkeihin, ja toisille tärkeisiin käärmeisiin, joille he etsivät sopivaa ravintoa. Pakatessa pakasteita hakijan matkaan pussiin olo on kuitenkin usein haikea: mieli täyttyy muistoista lemmikin kanssa vietystä ajasta, mutta samalla on tyytyväinen että lemmikki voi vielä poismenonsa jälkeen tehdä yhden palveluksen jollekin toiselle eläimelle.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Joulu on taas
Eilen vietettiin joulua: oman kodin jouluaattoa. Kera lähimpien ystävien, kuusen ja jouluruokien. Näiksi pikkujouluiksi paistetaan aina ensimmäinen kinkku ja koristellaan aito joulukuusi. Varsinaisen jouluaaton kaikki kun viettävät perheidensä luona eri puolella Suomea, on tässä kohtaa hyvä hetki kokoontua yhteen ja vaihtaa lahjat ja kuulumiset. Samalla oman kodin joulu on se jolloin rotat ja muut lemmikit saavat osansa rapsutuksista ja jouluruuista. Varsinaisena aattona Mikko kun käy lähinnä ruokkimassa eläimet viettäen muuten aikansa vanhemmillaan. Nyt saivat pienet sitten osansa kinkusta, herneistä ja hitusen laatikkojakin. Ja etenkin muksut saivat huomiota usealtakin taholta, vaikkakaan en ihan onnistunut pikkulikkoja kenellekään puhumaan ;) Illan aikana Susanna kuitenkin vahvisti Hannun kanssa Valdurin ja Sanariksen saavan kodin heidän luotaan, eli pikkupojille on kaikille nyt kodit tiedossa.
Muksuilla vauhti on ollut nyt kovasti päällä: kiipeilyä treenataan urakalla, ja kiinteääkin ruokaa jo kovasti maistellaan. Delilah koettaa huolehtivaisena mammana vielä vähän muksujen seikkailuja rajoittaa, mutta eiköhän sekin joudu pian luovuttamaan mahdottoman haasteen edessä. Muksut kun livistävät uusille seikkailuille heti emon kannettua ne pesäkopin suojiin.
Muksuilla vauhti on ollut nyt kovasti päällä: kiipeilyä treenataan urakalla, ja kiinteääkin ruokaa jo kovasti maistellaan. Delilah koettaa huolehtivaisena mammana vielä vähän muksujen seikkailuja rajoittaa, mutta eiköhän sekin joudu pian luovuttamaan mahdottoman haasteen edessä. Muksut kun livistävät uusille seikkailuille heti emon kannettua ne pesäkopin suojiin.
Mamma vaatii osansa huomiosta, miun pusutyttö <3 |
Kotiin jäävät lapset. |
perjantai 9. joulukuuta 2011
R.i.p. Pena
Pena, Ratazana's Pendragon: s. 13.10.2011, k. 09.12.2011.
Tänään poika pääsi pois. Pari päivää sitä on kyllä jo tiennyt, että tämä on edessä. Aavistanut kyllä jo pidenpään, että tähän todennäköisesti joudutaan. Nyt pienellä ei kuitenkaan ole enää hätää, eikä itse tarvitse miettiä, kuinka hankala olo toisella on. Lopetussyynä olivat siis rohinat, jotka alkoivat pari viikkoa sitten, ja jotka eivät lähteneet edes antibiooteilla talttumaan. Hetken jo mietti pojan avauttamistakin, kun myco on tuon ikäisellä hyvin epätodennäköinen, eikä tarkkaa oireiden aiheuttajaa ole tiedossa. Päädyin kuitenkin jättämään sen väliin, kun poikaa ei ole kuitenkaan ikänsä vuoksi ehditty jalostukseen käyttää, eivätkä muut rotat oireile. Niin se tieto ei ole niin kriittinen.
Olo on kamala. Pikkupoika oli luonteeltaan mitä mahtavin: meneväinen ja utelias pusupoika. Oikein oiva tapaus vakuuttamaamaan kaltaistani vannoutunutta naarasihmistä siitä, että uroksetkin voivat olla ihan uskomattomia otuksia, muutakin kuin laiskuudessaan. Mutta jotkut tapaukset ovat kai vain niin spesiaaleja, että heidät saa tänne vain lyhyeksi ajaksi. Kuitenkin niin ikimuistoiseksi, etteivät pojan kanssa vietetyt pari viikkoa unohdu varmasti koskaan.
Kaikista huolista ei kuitenkaan vieläkään päästy, vaikkei Penasta enää huolehtia tarvitsekaan. Naveen kun ei ole myöskään täysin kunnossa. Vaiva ei vaikuta missään määrin samalta kuin Penan, eli pikkupojalta se tuskin on tartuntaa saanut. Ellei sitten Penan oireilu ole toiminut altistavana tekijänä jollekin muulle. Itse en kyllä ole poikaa käynyt vielä oireiden alettua katsomassa: luotan pojan olevan Tiinan luona hyvissä käsissä, eikä kyseessä ole oireiden perusteella mikään mistä itse osaisin yhtään Tiinaa enempää sanoa. Tänään Saija on menossa Tiinan luona käymään, ja samalla poikaa katsomaan. Sen jälkeen tehdään sitten varmaan tarkempia toimintasuunnitelmia, Saijalla kun on meistä kuitenkin se pisin harrastustausta rottien kanssa. Toivon vain sydämestäni, että edes Naveenin kohdalla kyse olisi jostain ohimenevästä, eikä siitä, että salama olisi iskenyt kahdesti samaan puuhun melkein perä jälkeen. Ei silti kauhean hyvin tämä oman uroslauman pito ala.
Samalla sitä koettaa kuitenkin pitää katseen myös tulevassa. Suskun kanssa puhuttiin puhelimessa alustavasti kahdesta Delilahin pojasta, sekä Katarinan mahdollisesta lainaamisesta Arekselle keväämmällä, jos Jolene ei nyt tule kantavaksi. Asiaa enemmän mietittyäni kun todella haluaisin jälkeläisiä Areksesta tai Poseidonista, ja jos Jolene ei nyt tule kantavaksi, ei itselläni ole nyt oikein sopivaa naarasta. Cinnamonia kun en haluaisi kuitenkaan suoraan yhdistää russian blue agoutiin, vaikka cinnamonia nyt kaikkien essexien taustalla onkin. Niin nyt on sitten ainakin yksi varasuunnitelma olemassa.
Tänään poika pääsi pois. Pari päivää sitä on kyllä jo tiennyt, että tämä on edessä. Aavistanut kyllä jo pidenpään, että tähän todennäköisesti joudutaan. Nyt pienellä ei kuitenkaan ole enää hätää, eikä itse tarvitse miettiä, kuinka hankala olo toisella on. Lopetussyynä olivat siis rohinat, jotka alkoivat pari viikkoa sitten, ja jotka eivät lähteneet edes antibiooteilla talttumaan. Hetken jo mietti pojan avauttamistakin, kun myco on tuon ikäisellä hyvin epätodennäköinen, eikä tarkkaa oireiden aiheuttajaa ole tiedossa. Päädyin kuitenkin jättämään sen väliin, kun poikaa ei ole kuitenkaan ikänsä vuoksi ehditty jalostukseen käyttää, eivätkä muut rotat oireile. Niin se tieto ei ole niin kriittinen.
Olo on kamala. Pikkupoika oli luonteeltaan mitä mahtavin: meneväinen ja utelias pusupoika. Oikein oiva tapaus vakuuttamaamaan kaltaistani vannoutunutta naarasihmistä siitä, että uroksetkin voivat olla ihan uskomattomia otuksia, muutakin kuin laiskuudessaan. Mutta jotkut tapaukset ovat kai vain niin spesiaaleja, että heidät saa tänne vain lyhyeksi ajaksi. Kuitenkin niin ikimuistoiseksi, etteivät pojan kanssa vietetyt pari viikkoa unohdu varmasti koskaan.
Kaikista huolista ei kuitenkaan vieläkään päästy, vaikkei Penasta enää huolehtia tarvitsekaan. Naveen kun ei ole myöskään täysin kunnossa. Vaiva ei vaikuta missään määrin samalta kuin Penan, eli pikkupojalta se tuskin on tartuntaa saanut. Ellei sitten Penan oireilu ole toiminut altistavana tekijänä jollekin muulle. Itse en kyllä ole poikaa käynyt vielä oireiden alettua katsomassa: luotan pojan olevan Tiinan luona hyvissä käsissä, eikä kyseessä ole oireiden perusteella mikään mistä itse osaisin yhtään Tiinaa enempää sanoa. Tänään Saija on menossa Tiinan luona käymään, ja samalla poikaa katsomaan. Sen jälkeen tehdään sitten varmaan tarkempia toimintasuunnitelmia, Saijalla kun on meistä kuitenkin se pisin harrastustausta rottien kanssa. Toivon vain sydämestäni, että edes Naveenin kohdalla kyse olisi jostain ohimenevästä, eikä siitä, että salama olisi iskenyt kahdesti samaan puuhun melkein perä jälkeen. Ei silti kauhean hyvin tämä oman uroslauman pito ala.
Samalla sitä koettaa kuitenkin pitää katseen myös tulevassa. Suskun kanssa puhuttiin puhelimessa alustavasti kahdesta Delilahin pojasta, sekä Katarinan mahdollisesta lainaamisesta Arekselle keväämmällä, jos Jolene ei nyt tule kantavaksi. Asiaa enemmän mietittyäni kun todella haluaisin jälkeläisiä Areksesta tai Poseidonista, ja jos Jolene ei nyt tule kantavaksi, ei itselläni ole nyt oikein sopivaa naarasta. Cinnamonia kun en haluaisi kuitenkaan suoraan yhdistää russian blue agoutiin, vaikka cinnamonia nyt kaikkien essexien taustalla onkin. Niin nyt on sitten ainakin yksi varasuunnitelma olemassa.
Yrityksiä yksilökuviksi ja pariposeerauksia
Tortok |
Tortok |
Faras |
Faras & Tortok |
Valdur |
Valdur |
Sanaris |
Sanaris |
Sanaris |
Leona |
Sarys |
Sarys & Leona |
Sarys & Leona |
Isabeau |
Isabeau |
Elise |
Elise |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)