Lukuunottamatta tietysti pienten vipellystä, painia ja viirujen piipitystä. Tälläkin hetkellä joku hoidokeista on selkeästi tyytymätön kotinsa sisustukseen ja siirtelee mööpeleitä. Silti tuntuu jotenkin yksinäiseltä olla täällä, kun olen aina tottunut että joko Mikko tai Suski on paikalla. Lupasin sitten päivitellä välillä blogiakin, onhan mukavampi olla lomailemassa kun tietää miten kotona sujuu. Ehkä jotakuta muutakin kiinnostaa miten lähes vasta-alkaja pärjäilee yli 30-päisen eläinlauman kanssa.
Ensimmäinen päivä on sujunut ongelmitta, muttei ihan kommeluksitta. Aamulla pelästyin kun Sanariksen häntä oli veressä - joka osoittautui olevan puolukkatahra eilisillan ateriasta. Sottapytty. Myöhemmin olin ruokkimassa Mikon rottia, jotka eivät kuulemma lähde häkistään vaikka sen jättäisikin hetkeksi auki. Mordred tosin oli asiasta eri mieltä, livahtaen häkin alle sillä välin kun putsasin poikien ruokakeppua. Pieni yritti omin avuin päästä takaisin häkkiin kavereiden tykö, tietysti pahimmasta mahdollisesta paikasta jonne en millään yltänyt. Häkin muut asukit kerääntyivät ympärille kummastelemaan outoa tapahtumaa. Lopulta päätin siirtää häkkiä ja sain nostettua Mordredin takaisin sisälle murkinoimaan.
Muuten kaikki sujuu hyvin. Ruoka kelpaa ja poikaset voivat paksusti. Perheenlisäystä ei ole vielä tullut, Jolene ja Eliza joutuvat ainakin toistaiseksi hakemaan minulta huomiota surullisine silmineen. Tylsähän ressuille yksin tulee. Naveen taas näyttää yllättävän pirteältä, en poikaa uskaltanut ihan vielä käpälöidä, kun hän oli aiemmin viikolla juossut Suskiakin karkuun. Seura kyllä kelpasi ja hän tuli nuuhkimaan sormiani pariinkin kertaan, meinasin hieroa tuttavuutta ihan rauhassa ja katsoa jos rapsutukset kelpaisivat myöhemmin.
1 kommentti:
Taalla heti blogia hotellin aulassa kurkitaan, samalla kun odotetaan huonetta. Matkaan meni kokoinainen vuorokausi. Nyt on vasy, mutta kaupunki vaikuttaa mielenkiintoiselta. Vahan levanneena sitten paremmin sita tutkimaan.
Lähetä kommentti