Pena, Ratazana's Pendragon: s. 13.10.2011, k. 09.12.2011.
Tänään poika pääsi pois. Pari päivää sitä on kyllä jo tiennyt, että tämä on edessä. Aavistanut kyllä jo pidenpään, että tähän todennäköisesti joudutaan. Nyt pienellä ei kuitenkaan ole enää hätää, eikä itse tarvitse miettiä, kuinka hankala olo toisella on. Lopetussyynä olivat siis rohinat, jotka alkoivat pari viikkoa sitten, ja jotka eivät lähteneet edes antibiooteilla talttumaan. Hetken jo mietti pojan avauttamistakin, kun myco on tuon ikäisellä hyvin epätodennäköinen, eikä tarkkaa oireiden aiheuttajaa ole tiedossa. Päädyin kuitenkin jättämään sen väliin, kun poikaa ei ole kuitenkaan ikänsä vuoksi ehditty jalostukseen käyttää, eivätkä muut rotat oireile. Niin se tieto ei ole niin kriittinen.
Olo on kamala. Pikkupoika oli luonteeltaan mitä mahtavin: meneväinen ja utelias pusupoika. Oikein oiva tapaus vakuuttamaamaan kaltaistani vannoutunutta naarasihmistä siitä, että uroksetkin voivat olla ihan uskomattomia otuksia, muutakin kuin laiskuudessaan. Mutta jotkut tapaukset ovat kai vain niin spesiaaleja, että heidät saa tänne vain lyhyeksi ajaksi. Kuitenkin niin ikimuistoiseksi, etteivät pojan kanssa vietetyt pari viikkoa unohdu varmasti koskaan.
Kaikista huolista ei kuitenkaan vieläkään päästy, vaikkei Penasta enää huolehtia tarvitsekaan. Naveen kun ei ole myöskään täysin kunnossa. Vaiva ei vaikuta missään määrin samalta kuin Penan, eli pikkupojalta se tuskin on tartuntaa saanut. Ellei sitten Penan oireilu ole toiminut altistavana tekijänä jollekin muulle. Itse en kyllä ole poikaa käynyt vielä oireiden alettua katsomassa: luotan pojan olevan Tiinan luona hyvissä käsissä, eikä kyseessä ole oireiden perusteella mikään mistä itse osaisin yhtään Tiinaa enempää sanoa. Tänään Saija on menossa Tiinan luona käymään, ja samalla poikaa katsomaan. Sen jälkeen tehdään sitten varmaan tarkempia toimintasuunnitelmia, Saijalla kun on meistä kuitenkin se pisin harrastustausta rottien kanssa. Toivon vain sydämestäni, että edes Naveenin kohdalla kyse olisi jostain ohimenevästä, eikä siitä, että salama olisi iskenyt kahdesti samaan puuhun melkein perä jälkeen. Ei silti kauhean hyvin tämä oman uroslauman pito ala.
Samalla sitä koettaa kuitenkin pitää katseen myös tulevassa. Suskun kanssa puhuttiin puhelimessa alustavasti kahdesta Delilahin pojasta, sekä Katarinan mahdollisesta lainaamisesta Arekselle keväämmällä, jos Jolene ei nyt tule kantavaksi. Asiaa enemmän mietittyäni kun todella haluaisin jälkeläisiä Areksesta tai Poseidonista, ja jos Jolene ei nyt tule kantavaksi, ei itselläni ole nyt oikein sopivaa naarasta. Cinnamonia kun en haluaisi kuitenkaan suoraan yhdistää russian blue agoutiin, vaikka cinnamonia nyt kaikkien essexien taustalla onkin. Niin nyt on sitten ainakin yksi varasuunnitelma olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti