Tänään vietetään Delilahin lasten 3vk synttäreitä. Sen kunniaksi pienet saivat häkkiinsä puhtaiden pehkujen ohella uusia kiipeilyjuttuja, pienet kun alkavat olla jo aika virtuooseja. Kaltereita kavutaan ylös ja alas kuin vanhat tekijät, ja päikkäritkin saatetaan nukkua jo tason nurkassa kopin sijasta. Kiinteää ruokaa maistellaan suurella mielenkiinnolla, ja vesipullonkin käyttö alkaa olla hallussa.
Muksujen hereillä ollessa häkki täyttyy kuhinasta ja vilskeestä, kun pienet vintiöt haluavat tutkia ja nähdä kaiken, ja maistaa kaikkea uutta. Kättäkin on tutkimassa heti vähintään viisi pientä kuonoa, kun sen häkkiin laittaa. Suloisinta on silti se, kun kädelle kavutaan joskus ihan vain päikkäreitä viettämään: onhan se suojaisa ja lämmin. Nykyään silti ainoa keino nähdä koko poikue kerralla on nostaa pienet kuljetusboksiin. Muuten vähintään pari muksuista on kopissa painimassa, kolmas tasolla, neljäs livahtanut hihaan ja loput ihmettelemässä jotain muuta.
Muksut tutkimassa
Kopin takana on koppia kivempi loikoa
Kaikki eivät kuitenkaan vaikuta kehityksestä yhtä ilahtuneilta. Delilah on huomannut varhaisteinilauman yksinhuoltajuuden varjopuolet, ja onkin usein luukulla pyytämässä paussia kun häkin ohi menee. Kun sitten nostan neidin isoon häkkiin muiden aikuisten seuraan, neiti kiittää pusuin ja suuntaa usein joko rauhassa syömään tai päikkäreille. Nyt mamma saakin omaa aikaa useampia kertoja päivässä, kun pienet ovat jo kyllin isoja selvitäkseen pidempiä hetkiä ilman emoaan. Emona Delilah on silti huippuluokkaa: jonkin aikaa levättyään ja omia touhuttuaan se tulee kyllä isossakin häkissä luukulle kuikuamaan ja pyytämään päästä takaisin muksujensa luo. Poikashäkkiin palattuaan neiti käy sitten heti muksunsa läpi, vaikka alkaakin jo hiljalleen luovuttaa niiden pesään raahaamisen suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti