Annan kanssa on nyt useampaan otteeseen viestitelty, kun Delilahin kotiutuminen eläkekotiin ei ole edennyt toivotulla tavalla. Tänään tehtiin sitten päätös siitä, että lakataan yrittämästä ja Delilah palaa tuttuun laumaan. Mielellään Anna olisi neidin pitänytkin, mutta vaihtoehtoja mietittyä todettiin tilanteen olevan turhan stressaava kaikille osapuolille. Huomenna käyn sitten hakemassa neidin takaisin tänne. Yhtä aikaa sekä harmittaa, että tässä kävi näin, että on alkanut odottaa Delilahin paluuta. Onhan neiti yksi miun lempparirottiani, ja jos se kerran viihtyy paremmin täällä, niin sitten se olkoon hyvä niin. Silti sitä tuntee jo valmiiksi vähän huonoa omaa tuntoa siitä, kuinka monen muun kanssa neiti joutuu täällä jakamaan huomionsa. Mutta toistakin vaihtoehtoa on nyt koitettu, eikä lähdetä ainakaan Delilahin kanssa koittamaan uudestaan. Kiitos kuitenkin Annalle siitä, että tarjosit Delilahille mahdollisuuden leppoisiin eläkepäiviin pienemmässä porukassa.
Samaan aikaan sitä on nyt raaskinut pistää myyntiin enemmän myös meillä "varalla" olleita hiiri- ja kanitavaroita. Vaikka itseä on aina kiinnostanut hyvin moni eläinlaji, vievät rotat yhä enemmän aikaani. Ja mitä enemmän noihin rottiin menee aikaa, sitä enemmän huomaan olevani sitä mieltä, etten oikeastaan edes halua jakaa sitä rajallista aikaa liian monen eri lajin kesken. Se kiinnostus ei katoa mihinkään, mutta resurssit huomioon ottaen en näe realistisena, että rottamäärän ollessa tämä, meille tulisi vielä kuusi dunallista hiiriä ja/tai kaneja tai marsuja isoon taikakuutioaitaukseen. Joten ehkä niitä ei kannata kaikkia roudata uuteen asuntoon rajallista varastotilaa viemään. Hamsteriluonteelle vain on hankala luopua joistain hienoista tavarajemmoistaan, mitä on kämppään rakentanut. Huomenna pitäisi kuitenkin osa antaa Janinan matkaan, ja kotiin jää silti vielä laatikollinen, jonka tarpeellisuutta mietin. Että pitäisikö sitä oikeasti kerrankin repäistä ja luopua kaikesta sellaisesta ylimääräisestä eläintavarasta millä ei tämän nykyisen lauman kanssa tee mitään. Sitä nimittäin löytyisi vielä monen kopillisen, söpöjen omenapesien ja muiden verran. Sen sijaan että miettii jokaisen tavaran kohdalla, että jos itselle tulee vielä joskus kaneja/marsuja/hiiriä/gerbiilejä/koiria/kaloja/tms., ei tarvitsisi sitten hankkia uutta dunaa/koppia/harjaa/hihnaa/suodatinta. Vaikka tavallaan sitä kuitenkin tietää, että ei sitä malta olla shoppailematta uusia tarvikkeita uudelle tulokkaalle siinäkään tapauksessa, että kotona olisi jotain jo valmiina. Vapaaehtoisia raivausapulaisia lukijoitten joukossa? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti