Cecialian kanssa on nyt viestitelty Hollannin tuonneista, ja ensiviikolla Turkuun pitäisikin kotiutua kahden sk agouti uroksen. Suskun kanssa sovittiin että molemmat pojat tulevat asumaan minun luokse omaksi laumakseen, jahka pojat ovat ensin viettäneet pari kuukautta karanteenissa kaverini luona. Ikävämmät uutiset koskevat Delilahia. Tyttö on uudessa paikassa sopeutunut kyllä hyvin uuteen laumaansa, mutta alkanut näykkiä omistajiaan. Nyt sitten seurataan hetki mihin suuntaan tilanne asettuu, ja mikäli neiti ei tuota lopeta, niin sitten se palaa tänne. Mikäli niin käy, jää neiti sitten viettämään loput eläkepäivänsä tutussa laumassa miun lellikkinä. Koko kokeilun ideana kun on kuitenkin se, että Delilah saisi enemmän yksilöllistä huomiota ja itselleen sopivamman ympäristön, mikä ei tietenkään toteudu ihanteellisesti kenenkään kannalta mikäli neiti härkkii uusia omistajiaan. Harmittaa kyllä, kun miun pusutytöstä paljastui tuollaisiakin puolia.
Tuontien kohdalla on alkanut pikkuhiljaa miettiä, mitä kaikkea ruokaa, tarviketta ja virikettä niille mukaan sitten pakkaisi. Paula kun luovutti jo viime muutossaan ylimääräiset jyrsijätarvikkeensa minulle, kun hänen omista jyrsimistä aika jätti. Karanteeniajan häkiksi sovittiin jo Fop Lagos, se kun ei vie mahdottomasti lattiapinta-alaa, mutta siinä on kuitenkin junnuilla tilaa touhuta jonkin verran. Kuivikkeiden ja ruuan lisäksi sinne pitää toki sopivaa virikettäkin kehittää, etteivät pojat tyysin tylsisty. Hieman kyllä jo jännittää, millaisiksi tuontipojat osoittautuvat. Aika arpapeliähän se on ottaa rottia linjoista joita ei tunne, ja joita ei ole itse päässyt ennen ostopäätöstä näkemään. Mutta ne ovatkin osittain niitä syitä, miksi halusin ensimmäisten tuontien olevan uroksia: urosten kohdalla eläimen luonnetta ja terveyttä ehtii seurata sitten pidemmän ajan karanteenin päätyttyäkin ennenkuin eläin on jalostusiässä. Tuontipoikien kanssa rikon myös hieman itselleni asettamaa laumarajaa: yksi uroslauma ja 1-2 naaraslaumaa. Etenkin kun nuo Mikon pojatkin tuossa vielä ovat. Mutta Mikon pojilla on kuitenkin ikää sen verran, että eiköhän tuokin laumamäärä mene lyhytaikaisesti, ja myöhemmin lisää sitten junnut päälaumaan ja pitää toisen tuollaisena pienenä.
Katarinan muksuja vilkaisin eilen illalla vain pikaisesti, enkä tullut niistä siinä edes kuvaa napanneeksi. Pigmentti oli alkanut jo hieman näkyä, ja tummemmissa poikasissa (oletettavasti agouteissa) näytti olevan yksi isotähtinen todennäköinen naaras. Nyt ei malttaisi millään odottaa, että näkee millainen pienestä kehittyy. Eilisen perusteella poikueen ainoa tumma yksivärinen on todennäköisemmin uros, eli Suskulle saattaa sitten mennä kaivatun pikkuprinsessan sijasta pikkuprinssi Hohkalle kaveriksi. Eilinen vahvisti kuitenkin sen, että ainakin yksi muksu tuolta tulee tänään karsittua. Samalla katsoo sitten nuo alustavat värit ja kuviotkin tarkemmin läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti