Katarinan maha on kasvanut, ja tällä hetkellä uskallan kaikkien epäonnistuneiden astutusyritysten jälkeen olla toiveikas. Neiti tekee innolla pesää, maha on paisunut ja muhkurainen. Ellei meillä muutaman päivän sisään piippaa pesässä, mie menetän täysin uskon kykyyni tunnistaa tiine naaras. Valeraskauskin kun yleensä olisi ohi jo tähän mennessä, eikä valeraskauksissa maha ole näyttänyt koskaan noin muhkuraiselta. Jotenkin sitä silti pelkää hehkuttavansa liian aikaisin (jotenkin kuvaavaa, että mie varmistelen asiaa Tapsalta ennen kuvien postausta, etten vain kuvittele omiani poikashaaveineni).
Kuvat eivät kylläkään onnistuneet järin hyvin, mutta nyt pidetään kaikki peukut pystyssä, että masukuvien sijaan päästään pian taas täyttämään blogia poikaskuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti