Muksupäivitystä kaaoksen keskellä

Muuttunutta pesädesignia

Viikonloppu kului mummun hautajaisissa ja äitien päivän vietossa Tampereella, sekä vähän stressatessakin. Opinnot ovat nyt gradua vaille valmiit, ja opintotukikuukausien ollessa finaalissa gradunkin pitäisi valmistua syksyyn mennessä. Sen myötä lähestyvä siirtyminen tutusta opiskelija-arjesta epävarmaan työelämään arveluttaa. Siihen kun yhdistää kovaa vauhtia lähestyvän muuton käytännön järjestelyineen, tuontien kotiutusjärjestelyt karanteenipaikkaan ja ihmissuhteet, on soppa valmis. Etenkin kun itsessä on vähän sitä vikaa, että silloin kun oikein innostun jostain, tykkäisin monesti laittaa kaiken muun syrjään ja tehdä vain sitä yhtä juttua. Ja nyt on yhtä aikaa kesken paljon asioita joista periaatteessa pidän, mutta mihinkään ei voi panostaa täysillä kaiken muun kustannuksella. Turhauttavaa, mutta tyypillistä.

Pojat 6vrk

Mutta kaikesta huolimatta nyt on taas kotona ja muksujen luona. Ensimmäisiä asioita kotiin palattua olikin aikuisia likkoja moikattua pesän tarkistus. Kuten olin vähän arvellutkin, oli muksujen väreihin tullut pieniä muutoksia nyt kun ne alkavat erottua yhä selvemmin: tytöistä toinen agouti essexiksi epäilemäni on nyt viikonlopun aikana tummunut ja paljastunut black essexiksi. Poikueen blondillakin on pieni tähti, ja kaikkien laukit ovat rajautuneet tähdiksi. Essexien kylkivärit näyttävät varsin epätasaisilta, etenkin muilla kuin agouti essex pojalla PersiljaPamauksella. KaneliKepposesta tulee kylkipitseiseen ihan mieleen Katarinan veli Cooke. KardemummaKatastrofi vaikuttaa varsin tummalta, mutta uskaltaisin kuitenkin vielä väittää sen olevan agouti, vaikka livenä se näyttääkin tummemmalta kuin kuvissa. Värien tarkentumisen ohella on todettava muksujen kasvaneen taas valtavasti. Näin käy joka kerta: ensin muksuja saa odottaa ikuisuudelta tuntuvan ajan syntyviksi, ja sitten ne kasvavat isoiksi ihan varkain, päivä kerrallaan :)

Tytöt 6vrk

Huomenna pitäisi sitten katsoa kasaan myös tuontien tavarat. Paulan kanssa kun sovittiin, että viedään ne yhdessä hänen kanssaan huomenna hänen asunnolleen, ja kootaan häkki valmiiksi. Niin se on sielä sitten odottamassa, kun tuontipojat saapuvat torstai-aamuna Turun satamaan, ja siirtyvät sieltä mukanani Paulan hoiviin. Pitänee kyllä pistää Suskun kanssa jossain kohtaa ideariihtä pystyyn poikien nimien kanssa: yhteisten rottien kanssa yhteiset nimet kun tuntuisivat varsin loogisilta, ja ainakin oma pää lyö täysin tyhjää. Jotenkin poikueiden nimeäminen on itselleni helpompaa kuin yksittäisten aikuisten. Tosin voihan olla, että virallisista nimistäkin saa jotain ideoita sitten.

Niin paljon kuin eläimissä onkin työtä, miettimistä ja välillä stressattavaakin, on kyllä todettava että tällaisina hetkinä ne ovat myös varsin tervetullutta vastapainoa kaikelle muulle stressille. Kun voi vain istua alas, katsella toisten touhotusta häkeissään, ja kuunnella kuinka taustalla muksut piippailevat pienesti kilpailessaan parhaista nisäpaikoista. Hyvin terapeuttista. Ainakin seuraavaan sairastapaukseen tms. asti.   

Muksujaan vahtiva mamma