Pappalauma taivasmatkalle

Kotona olleen vanhimmaisen, Myyrän, kunto oli ollut jo jonkin päiviä selvästi laskusuunnassa. Poika oli alkanut rohista todella voimakkaasti, jonka lisäksi kaikki aika kului nukkuessa. Useimmiten poika ei enää jaksanut kivuta edes lemppaririippariinsa, vaan jäi pohjatasolla olleeseen mökkiin. Pojalla oli jo sen verran ikää (2v 2kk), ettei lääkekuurilla kiusaaminen tuntunut enää mielekkäältä. Laitoin sitten tilanteesta Mikolle viestiä, ja hän tuli sitten illalla vielä kerran poikaa tapaamaan. Samalla otettiin puheeksi Myyrän kämppis Ares, jolla oli myös paljon ikää. Pojat kun olivat olleet samassa laumassa aina. Mietittiin sitten hetki vaihtoehtoja, ja tultiin siihen tulokseen että pojille on parempi lähteä yhdessä. Yksinjääminen tai uuteen laumaan koittaminen kun olisi ollut jo yksinään suuri stressi papparaiselle, saati kun se olisi yhdistynyt parin viikon päästä edessä olevaan muuttoon. Niin nyt ei pojan tarvitse niistä stressata. Sitä kun oli aiemminkin jo mietitty, miten nuo papparaiset mahtavat muuton kestää, kun Myyräkään ei ollut ikänään täältä poistunut. Sillähän pojat tänne lopulta jäivätkin, kun Mikko ei voinut niitä mukanaan ottaa. Että muutosten määrä pysyisi viimeisinä kuukausina mahdollisimman minimissä.  Että pysyisi sitten edes tuttu ihminen, eikä asunto ja omistaja vaihtuisi samaan kertaan.

R.i.p.
"Myyrä" Ratazana's Dumle, s. 23.3.2010-18.5.2012
"Ares" Ratazana's Ares, s. 18.8.2010-18.5.2012

Myyrä

Ares